Fontin koko A A A
VALIKKO
Raahen kulttuurihistoriallinen museo
Olet tässä: Rikos ei kannata eikä polkupyörän luvaton käyttöönotto.

Museuumiblogi

23.5.2017 16:08

Rikos ei kannata eikä polkupyörän luvaton käyttöönotto.

Sen sai tuta eräs herra noin sata vuotta sitten, kun humalapäissään sai päähänsä ”pimittää” satunnaisen ryyppykaverinsa polkupyörän, joka oli kaiken lisäksi lainattu. Törmäsin tapaukseen seikkaillessani ihanaisessa digitoitujen sanomalehtien aina yhtä freesaavassa maailmassa. Juttua lukiessa meinasi kyllä välillä eksyä Saloisten metsiin.

Näin kertoo paikallinen sanomalehti: ”Wiime perjantaina kun työmies X (nimet muutettu) eräältä Niwalan mieheltä lainaamallaan polkupyörällä ajeli etelän maantiellä tapautui (mikä ihastuttava sana! Museotantin huom.) hän työmiesten Y:n, Z:n ja Å:n seuraan joilla oli wiinaa jota ryhtyiwät nauttimaan hautausmaan läheisyydessä erään ladon takana sillä seurauksella että X, joka jo ennestään oli humalassa, nukkui pian ja herättyään huomasi että kawerit ja niiden mukana polkupyörä oli kadonneet, jonka tähden ilmotti asiasta poliisille.”

Työmies Y oli seuraavana päivänä marssinut poliisikamarille Raatihuoneen puistoon ja ilmiantanut poliisille koko jutun ja kertonut, että Å oli varastanut pyörän ja kätkenyt sen. Y vei poliisit pyörän kätköpaikalle Saloisiin erääseen metsikköön ja sieltähän se löytyi. Ennen kätkemistä pyörästä oli irrotettu takasuojustin, varoituskello ja numerolippu. (Polkupyörissä oli rekisterikilpi entisaikaan)

Asiaa ryhdyttiin Raahen pontevien poliisien toimesta selvittelemään. Kuulusteluissa tuosta polkupyörän vieneestä kolmikosta jokainen yritti vyöryttää syytä toistensa niskoille. Kolmikon jäsenistä kaksi oli nk. poliisin vanhoja tuttuja, toisella heistä oli tuomioita peräti kymmenestä murtovarkaudesta, näpistelyistä jne ja toisella oli hälläkin kontollaan näpistelyjä.

Työmies Å kertoi, että trio oli yhteistuumin päättänyt pimittää X:n pyörän ja että hän oli sitten Z:n kehotuksesta ja vastuulla ajanut sillä Saloisiin, missä ”juopottelu-towerit” olivat jälleen yksissä tuumin sen risuilla peittäneet metsään riisuttuaan siitä jo aiemmin mainitut osat.

Z taas kielsi kehottaneensa ketään anastukseen. Hänen mukaansa Å oli varastanut pyörän ja ajoi sillä. Hänellä ja Y:llä oli omat polkupyörät käytössään. Z:n mukaan Å oli itse kätkenyt pyörän metsään ja kieltänyt heitä siitä kellekään kertomasta.

Myös Y kertoi, että Å anasti pyörän eikä kolmikolla ollut ”minkäänlaista yhteissopimusta warkauteen nähden.”

Koskapa tapahtumista oli asianosaisilla niin erilaiset näkemykset, kuultiin poliisikuulusteluissa myös paria todistajaa. Kauppias Ä:n renkipoika oli ajellut kuormansa kanssa sanottua tietä ja Å oli hypännyt kuorman päälle. Z oli taluttanut kahta polkupyörää ja kehottanut Å:ta ajamaan toisella pyörällä. Niinpä Å oli hypännyt kuorman päältä alas ja ottanut toisen pyörän alleen ja lähtenyt kumppaniensa kanssa ajamaan Saloisiin päin.

Toinen todistaja talollinen Ö Saloisista kertoi tavanneensa Y:n maantiellä ja he olivat menneet yhdessä Ö:n talliin, jossa Y oli näyttänyt polkupyöräntiukua, jonka sanoi saaneensa Å:lta. Samalla Y oli kertonut, että Å oli ”pimittänyt” yhden polkupyörän jonka oli sitten kätkenyt metsään. ”Polkupyörätiun oli Y jättänyt erääseen laatikkoon tallin akkunalla, jonka jälkeen olivat menneet metsään ja siellä tawanneet kätketyn pyörän.” (Museotanttia tämä mihinkään liittymätön polkupyöräntiu’un laatikkoon laittaminen kovasti ilahuttaa, samoin pyörän tapaaminen) Talollinen Ö oli mennyt Y:n kanssa kaupunkiin ja poliisilaitokselle, jossa Y. oli kysynyt, josko jotain polkupyörää oli kaivattu ja että hän tietää missä se on.

Yleinen syyttäjä oli sitä mieltä, että kolmikko oli yhteistuumin anastanut pyörän ja vaati heille kaikille edesvastuuta törkeästä varkaudesta.

Pyörän varsinainen omistaja ”Niwalan mies” vaati pyöräänsä takaisin ja 10 markkaa korvausta kadotetuista osista. Hän oli vähintäänkin samaa mieltä yleisen syyttäjän kanssa edesvastuuvaatimuksesta.

Lehdestä saamme tietää miesten saaman tuomion: ”Antamallaan päätöksellä katsoi oikeus selwille käyneen että Å oman tunnustuksensa mukaan oli juopuneena nukkuneelta X:ltä anastanut tämän polkupyörän ja sen sitten kätkenyt metsään jonkatähden harkitsi oikeaksi tuomita wastaaja toiskertaisesta törkeästä warkaudesta 1 w. 3 kk kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa 3 wuodeksi, mutta mitä muihin syytetyihin tulee, niin koska he owat kieltäneet syyllisyytensä eikä yleinen syyttäjä ole woinut wäitettään laillisesti todistaa wapautetaan heidät kaikesta edeswastuusta. Polkupyörä määrättiin luowutettavaksi sen oikealle omistajalle ja Å passitettwvaksi Oulun läänin wankilaan.”

Aika kovalta tuntuu tuo rangaistus, vaikka työmies Å olikin jo useampaan kertaan tuomittu, siis rikoksenuusija. Uteliaana ihmisenä museotantti katteli polkupyörien hintoja tuon ajan sanomalehdissä. Varustelutasosta riippuen hinnat vaihtelivat nykyvaluutaksi muutettuna 350-900 euron välillä (95-240mk). Polkupyörä oli arvokas hankinta. Työmiehen tuntipalkka oli Rahamuseon rahanarvonlaskurin mukaan tuolloin noin 0,41 markkaa/tunti.

Pistäkäähän polkupyöränne visusti lukkoon, älkääkä varsinkaan menkö ladon taakse juopottelemaan! Kehottaa museotantti Turunen