Fontin koko A A A
VALIKKO
Raahen kulttuurihistoriallinen museo
Olet tässä: Sukusiteitä (ja aasinsiltojakin) Raaheen

Museuumiblogi

19.2.2013 14:31

SUKUSITEITÄ (JA AASINSILTOJAKIN) RAAHEEN ©Eija Turunen

Raahe ja Ruuneperi ja vähän muutakin

Ollinsaaren kartanossa asui taannoin kruununvouti Elias Bergbom, hällä oli lapsia Gabriel ja Anna Margareta. Tuosta Anna Margareta Bergbomista tuli sittemmin rva Tengström (miehensä veli on piispa Tengström, tärkiään sukuun siis naitiin). Fredrika Tengström tuli 2.9.1820 äitinsä syntymäkotiin Ollinsaaren kartanoon pitkällisestä vilutaudista toipumaan ja karaistumaan. Samana päivänä hän täytti 13 vuotta. ”Täällä alkoi minulle uudenlainen elämä. Neljä tyttöä, ikäisiäni tai vähän nuorempia, otti minut haltuunsa, opetti minut loikkimaan lumessa kun oli niin kylmä että pakkanen paukkui nurkissa, hyppäämään puutarhan aidan yli sen sijaan että olisin mennyt säädyllisesti portista ja tekemään muita sisällä istuneelle kaupungin lapselle outoja temppuja. Talon lasten vanhin sisar ( Tukholmassa opiskellut Carin E.T. huom) oli aikaansa nähden tavattoman sivistynyt ja lukenut nainen. Hän oli veljiensä kanssa saanut kotiopettajalta opetusta ja parin vuoden aikana täydentänyt kasvatustaan Tukholmassa. Hän opetti nyt sisariaan ja minua. Mm. saksaa ja ranskaa” Carin olisi opettanut soittoakin mutta Fredrika tiesi, ettei kotona ole vara ostaa ”pienua” niin tunnit muutettiin piirustustunneiksi.

”Raikas liikuntaa tarjoava maalaiselämä teki minulle hyvää niin sielullisesti kuin ruumiillisestikin. Oltuani laiha ruipelo kuin närhi tullessani Pohjanmaalle palasin Turkuun vuoden kuluttua terveenä ja reippaana.” Fredrikan mielestä luvut ei niinkään edistyneet mutta se muu hyöty olikin sitten suurempaa, erityisesti samanikäisten seura. ”Sisar Carinin ja veljien ansiosta nämä tytöt olivat tavallista paljon vilkkaampia ja kiinnostuneempia lukemisesta ja sivistyksestä yleensä.” Ollinsaaressa oli paljon kirjoja, mutta koska serkuilla ei ollut lupa lukea romaaneja, pidättäytyi Fredrikakin niiden lukemisesta. Fredrika oli kotona lukenut ääneen romaaneja äidille ja siskoille, Fredrika luki historiallista kirjallisuutta, se oli sallittua. Kiertävien teatteriseurueitten luomasta innostuksesta kerroinkin jo viime viikolla.

Äiti haki Fredrikan pois seuraavana syksynä. Paluumatkalla sukuloitiin Runebergeilla Pietarsaaressa. Ensitapaaminen pikkuserkun, Johan Ludvigin kanssa tapahtui tuolloin. Kohtalo liitti heidät yhteen myöhemmin. Fredrikalle ja Johan Ludvigille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, yksi tytär ja seitsemän poikaa, (tytär, esikoinen, kuoli vauvana). Johan Ludvig ei pahemmin huushollihommiin osallistunut eikä lasten koulunkäynnistä huolehtimiseen. Ärsyttävä jeppe!

Suomen ensimmäiseksi koulutetuksi kuvanveistäjäksi mainittu poikansa Walter Runeberg teki meille Pekka-patsaan, joka rahoitettiin niillä baaleilla ja naamarihuveilla, joista viimeksikin mainitsin. Kahden muun pojan vaimot raahelaista Levónin sukujuurta. (Levóneista: yksi henkikirjoittaja L:n pojista lähti Kokkolaan, pelasti kaupungin Oolannin sodan tuhoilta, ainakin melkein, toinen opiskeli apteekkariksi, ajautui perustamaan Vaasan höyrymyllyn)

Ollinsaaren kartanosta vielä, Anna Margaretan veli, hovineuvokseksi päätyneen Gabrielin jälkikasvusta: Tytär Carinhan soitti sen väärän kappaleen keisarille. Poika Johan Erik avioitui, sai lapsia: mm. Kaarlo ja Emilie perustivat suomalaisen oopperan ja teatterin (Ida Basilier). Ja heidän siskonsa Augusta ”perusti kouluruokailun”. Veli Karl Gustaf nai Helene Franzénin ja hehän lahjoittivat koulutalon Lybeckerin koululle, niin kuin olen jo aiemmin tainnut kertoa.

Linkkejä Raaheen siis: Fredrika äiteineen, Walter Runeberg ja Pekka-patsas, toisen veljien raahelaissukujuuriset vaimot ja piirilääkäri Ehrström.

Lisää voi lukea mm. Fredrikasta: Karin Allardt Ekelund: Fredrika Runeberg; Merete Mazzarella, Fredrika Tengström; Agneta Rahikainen: Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg kuvaelämäkerta; Erik Wahlström, Kärpäsenkesyttäjä, jne jne

Ruuneperistä pääsee mahtavasti aasinsiltaa myöten museomme perustajaan piirilääkäri Carl Robert Ehrströmiin ja hänen veljiinsä. Runeberg ja Ehrström olivat jo Vaasan triviaalikoulussa kampraateja. Carl Robert Ehrström opiskeli Turun Akatemiassa samaisen Runebergin, J.W.Snellmanin, M.A.Castrenin, Fredrik Cygnaeuksen ym kanssa, Lauantaiseurakin siellä perustettiin. (C.R.E. rahoitti M.A.Castrénin tutkimusretken/-retkiä)

Yhdessä Snellmanin, Lönnrotin ja Runebergin kanssa C.R.E. osallistui 1800-luvun alkupuolen kuohuvaankin ylioppilaselämään. Hän sai kosketuksen kansallisuusliikkeeseen ja siihen liittyviin aatteisiin, johon kuului kansan sivistystason kohottaminen. Ehrström teki vappuna 1834 pidetyssä Pohjalaisen osakunnan kokouksessa ehdotuksen vapaaehtoisesta suomenkielen tutkinnosta tai ettei kukaan eroaisi yliopistosta suorittamatta k.o. tutkintoa. Kaikkinainen pakko oli kuitenkin tuolloin ylioppilaiden joukossa pannassa eikä ehdotusta varauksettomasti kannatettu. Asian kannattajat muodostivat kuitenkin ”Yhdistyksen suomen kielen puolesta”. Ehrström ei itse oppinut koskaan kunnolla suomea, toki varmaan pärjäsi potilaitten kanssa, mutta kaikkinainen kirjoittaminen tapahtui ruotsiksi.

C.R.E. oli läpi elämänsä kirjeenvaihdossa nuoruusaikaisten ystäviensä kanssa, läheisimmät suhteet lienee ollut J.V.Snellmanin ja Carl Robertin välillä. Keskinäisen kiintymyksen vaikutus ilmenee ajan tavan mukaan jälkeläisten nimissäkin: Ehrströmin esikoispoika ristittiin Johan Vilhelmiksi ja Snellmanin poikaparvessa esiintyy niin ikään Carolus-ystävän kaima.

Veljistä mainittakoon: isoveli Erik Gustaf, Turun romantiikan edustaja, suomenkieleen puolestapuhuja. Säveltäjä-veli Fredrik August: mm. (Runebergin runoihin) Joutsen ja Lähteellä, sävelsi kyllä myös yhden version Maamme-laulua, ja sukuun kuuluva E.O.W.Ehrström, taideteollinen muotoilija ym., joka suunnitteli Suomen tulevalle kuninkaalle Väinö I:lle kruunun. Väinö kuitenkin jänisti.

Ehrströmeistä päästään jouhevasti Snellmaniin

Tyrnävän kappalaisen Gerhard Snellmanin (Körkeli Nelmanni) lapsikatraassa oli mm. Kristian Henrik ja Benjamin. Kristianista tuli merikapteeni ja Benjaminista Haukiputaan veisuutirehtööri. Snellmaneja oli Oulussa, niin kuin tiedetään kauppiaina ja merikapteeneina. Kristian Snellmanin perhe asettui Kokkolaan ja pojista, ainakin Tukholman satamassa syntynyt Johan Wilhelm, opiskeli Oulun triviaalikoulussa, jotta pääsisi Akatemiaan.

(Se oli muuten ihan hilikulla, etteikö Janne ois tullu vähäksi aikaa tänne Raaheenkin. Oulun triviaalikoulu toimi nimittäin Raahessa Oulun palon jälkeen aina vuoteen 1826 asti. Mutta Janne ja kumppanit kerkesivät saada päästötoikkarinsa jo keväällä, ilman, että olivat suorittaneet tavallista päästötutkintoa.)

Turun Akatemiassa pohjalaisen osakunnan opiskelijatoverit muodostivat tiiviin toveripiirin, jossa puuhaili myös Fredrik Gabriel Hedbergkin, joka muuten on isän puolelta Bergbomeja ja äiti oli omaa sukua Borg.

Veisuutirehtööri Benjamin ja vaimonsa Christina saivat liudan lapsia. Kahdesta pojasta tuli merikapteeneita. Nuorempi näistä merikapteeneista sitten linkittääkin Snellmanit Raaheen. Nimittäin Albert Herman Snellman. Hän aloitteli meriuraa Oulussa, mutta siellä oli ylitarjontaa kapteenista ja vähän Snellmaneistakin, tuli Raahen merimieshuoneen kirjoille, s.o. töihin raahelaislaivoihin. Tutustui merikapteeni Hannilaan/Hanniseen. Hannila kertoi kerran krouvissa, että esikoistytär oli syntynyt. 19-vuotias Snellman sitten vitsikkäästi nosti maljan ja sanoi ”Skål för min brud” ja kyllä nauratti silloin. Mutta totuushan on tarua ihmeellisempää ja Raahessa vimmatusti ammuskeleva Amor osutti nuolensa niin, että kerran, kun Albert Herman tuli taas Raaheen ja meni Hannilalle kylään, niin isä-kapteeni ei ollut kotona, mutta juuri sisäoppilaitoksesta Sveitsistä tullut Anna Sofia eli Sofi oli! Albert kosi ja ennen pitkää Sofi suostui, isäkin antoi ensin suostumuksensa. Pariskunta vihittiin ja reilun viikon päästä he lähtivät maailmalle, sillä Albert Herman oli saanut pesti parkki Ahkeran kapteeniksi. Esikoinen syntyi tuolla reissulla. Perheeseen siunaantui kaikkiaan 12 lasta. Isän jääminen maihin 60-vuotiaana ja sopeutuminen perhe-elämään ei ihan kivutta onnistunut. Katraasta Venny Snellman sairaanhoitokoulutuksen uranuurtaja.

Linkkejä Raaheen. Ehrström ja serkkunsa Albert Herman Snellman

Lisää voi lukea mm: Kai Snellman: Purjelaivoilla isoisäni matkassa

Ja samaan syssyyn Topelius

Meille ainakin melkein kaikille on tuttu Topeliuksen satu ”Koivu ja tähti”, jossa venäläiset sotilaat ryöstävät Isonvihan aikaan pojan kauas Venäjälle ja joka sitten kohtalotovereineen pakenee sieltä ja löytää ihmeen kautta kotiin koivun ja tähden ohjaamana.

Tuo poika on Sakari Topeliuksen isoisän isä Kristoffer Toppelius. Aikanaan Kristoffer avioitui ja jälkikasvussaan on mm. pojat Mikael ja Kristoffer nuorempi.

Mikael Toppeliuksesta tuli kirkkomaalari, asui Oulussa. Ei varsinaisesti toiminut täällä Raahessa, mutta meillähän on Pakkahuoneen museolla Pulkkilan saarnastuoli, joka on Toppeliuksen käsialaa. Mikael sai lapsia, mm. pojan nimeltä Zahcris, josta tuli lääkäri, muutti nimensä Topeliukseksi. Hänestä tulee Uudenkaarlepyyn kaupungin- ja piirilääkäri. Hankki Kuddnäsin tilan. (Kannattaa käydä!) Keräsi lääkärinmatkoillaan kansanrunoja ja lauluja jne. Halvaantui, niin potilaat kuin runontaitajatkin tulivat hänen luokseen Kuddnäsiin. Julkaisi runoista viisiosainen sarjan.

Poikansa Zachris opiskeli hänkin Oulun triviaalikoulussa. Kouluaikaisista ystävistä jäi joitain elinikäisiä ystäviä (Matias Aleksanteri Castren). Koulu päättyi ja Zachris lähetettiin Helsinkiin maisteri Runebergin hoiviin valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Zachris asui täysihoidossa Runebergeillä muutaman muun pohjalaispojan kanssa. Runebergin johdolla opiskeli myös Johan Justus Staudiger, sittemmin Raahen piirilääkäri. Ja taas elinikäistä ystävyyttä syntyy. Zachris aikoi lääkäriksi, muttei voinutkaan, kun kavahti verta. Lopulta hänestä tuli sanomalehtimies ja satujakin kirjoitti ym tarinoita. Zachris avioitui uusikaarlepyyläisen raatimies Lindqvistin tyttären Emilien kanssa. Itse asiassa vietettiin kaksoishäät, Emielin sisko Mathilda avioitui itseään vanhemman, jo kertaalleen leskeksi jääneen pormestari Johan Haeggströmin kanssa.

Haeggströmit muuttivat Raaheen kun Johan H. nimitettiin Salon kihlakunnan tuomariksi 1859. Asuivat Friemanin talossa. Haeggströmeille siunaantuu paljon lapsia, mutta karmaisevasti tulirokko vie seitsemästä lapset neljä tammikuussa 1860. (Topeliuksen satu ”Satu seitsemästä sisaruksesta”.)Myös nuorin poika menehtyy muutaman vuoden päästä samaan tautiin. (Haaralassa siirrettyjen hautakivien joukossa näitä Haeggströmejä).

Tyttäret Olga ja Anna Sofia menehtyvät keuhkotautiin. Anna Sofia asui Topeliuksilla saadakseen harjoittaa soitantoa ja kieliä Helsingissä. Keuhkotauti iti nuoressa varressa ja varsin pian vei tytön Tuonelaan. Tuohon aikaan Topeliuksilla asui myös tyttö nimeltään Agnes Candelin, joka lie raahelaistyttöjä hänkin. Siis seitsemän Haeggströmin lasta on haudattu Haaralaan ja isä Haeggström. Rouva synnytti kaikkiaan kymmenen lasta.

Ja satusetähän on kirjoittanut myös A.M.Myhrbergistä tarinan ”Raahen poika”

(Huom, vähän lähteestä riippuu, miten nimi on kirjoitettu Zachris, Zacharias, Zakris.)

Ja sitten mennään ajassa taaksepäin tuonne Venäjälle ryöstettyyn Kristofferiin ja hänen perheeseensä. Kuten jo kerroin, yksi pojista kastettiin isän kaimaksi. Nuoremmasta Kristofferista tuli isänsä tavoin tullimies Oulussa. Kristofferilla ja vaimollaan Karin Perttusella on vain yksi jälkeläinen, nimeltään Zakris. Hänestä tuli suutari, ja hän oli Oulun suutarivanhin eli suutarimestari. Zakriksen ja vaimonsa Anna Svanin esikoinen Zakris lähti pappisuralle. Hänet vihittiin papiksi v. 1821. Zakris Toppelius nimitettiin Raahen ja Saloisten pitäjänapulaiseksi 1830. Täällä Raahessa Zakris avioitui raahelaisen kauppiaan Adolf Fredrik Dauersin ja vaimonsa Margaretha Lithoviuksen tyttären Catarina Amalian kanssa.

Zakris, siis pappi, Toppelius piti kirkollisen työnsä lisäksi myös koulua. ”Toppeliuksen skoulu” toimi aina 1870-luvulle saakka. Toppelius kuului heränneisiin eli körttisiin. Paulaharjun mukaan ”ankara herännäisyyden saarnaaja ja maallisen koreilun vihamies.” Opetti ensin yksinään mutta sitten olivat jo pieksuissa kulkevat, harmaapukuiset ”mörkkiveriset” tyttäretkin Sofia ja Maria apulaisina. Lopulta tyttäret hoitivat koulun itse. Lukeminen ja kirjoitus, katkismus ja historia olivat tärkeimmät oppiaineet, samoin käsityöt. Samainen Toppelius kävi vuodesta 1848 asti antamassa maanantaisin uskonnon opetusta Lybeckerin köyhäintyttöinskoulussa. Pastori kyseli tarkkaan edellisen pyhän tekstit ja saarnat, paras oli osata, muuten sai pastorin vihat niskoilleen.

Linkit Raaheen: kirkkomaalari Mikael Toppelius (ainakin melkein), satusetä ja pastori Toppelius ovat pikkuserkkuja. Lisäksi satusedän vaimon siskon perhe asui Raahessa

Ida Basilier 1846-1928

Idasta olikin puhetta viimeksi. Isän suku, Basilierit, oli ilm. tullut Ranskasta Suomeen useita sukupolvia aiemmin. Vuonna 1781 syntyi täällä Raahessa poika Fredrik kruununkirjuri eli kihlakunnan henkikirjoittaja Lars Basilierin perheeseen. Fredrikistä tuli sittemmin kruununvouti ja sotakamreeri. Fredrik sai vaimonsa Brita Schroderuksen kanssa 11 lasta, joista poika Carl on sitten tämän koloratuurisopraano Idan isä.

Ida syntyi Pidisjärvellä eli Nivalassa 10. syyskuuta 1846. Idan perhe muutti Kalajoelle hänen ollessaan kolmevuotias. Kotona musisoitiin ja Idan laulunlahja oli paikkakuntalaisten tiedossa. Idan koulukaupunkeina olivat Kokkola ja Oulu, jossa perhe asuikin. Oulussa Basilierin koti tunnettiin musiikkiharrastuksestaan ja sinne kokoontui populaa jammailemaan, kaupungin musiikillisen elämän keskus.

Ida pääsi 1867 Helsinkiin Ruotsalaisen teatterin laulunopettajan Filip Jacobssonin ja Emilie Mechelinin oppilaaksi. Sitten hän opiskeli Pariisissa valtion apurahan turvin ja vielä päälle vuoden Pietarissa. Ensikonsertti 4.6.1868 ”hätää kärsivien hyväksi”. Suomalainen Seura järkkäili suomenkielisiä teatteri- ja operettiesityksiä mm. Operetti Jeanetten häät, jossa Ida oli ensimmäisen kerran näyttämöllä.Ja niin kuin viimeksi kerroin Idasta tykättiin suomalaisessa teatterissa enemmän kuin Emmy Strömmeristä, jolla oli ikäviä diivanelkeitä. Mutta Ida kuitenkin oli se, joka väistyi. Konsertoi ahkerasti kotona ja ulkomailla pitkin Eurooppaa. Suomenmielisyys näkyi ohjelmistossa, aina mukana kansanlauluja.

Avioitui 1878 norjalaisen lehtimiehen Johan Sigismund Magelssenin kanssa ja asettui asumaan Norjaan, jossa hällä on muuten muistopatsas. Työskenteli Kristianian eli sittemmin Oslon konservatorion opettajana. Konsertoi Suomessa viimeisen kerran 1903 Kaarlo Bergbomin 60-vuotisjuhlanäytöksessä.

Linkki Raaheen: Idan isän isä syntyi Raahessa. Yksi Henrik Montinin tyttäristä oli naimisissa Idan veljen kanssa jonkun aikaa.

Amelie Lundahl 1850-1914

Amelien vanhemmat tai sen suhdesotkun olen maininnut useamman kerran. Ja mummukin on jo moneen otteeseen mainittu kätilö Beata. Beatalle ja tynnyritekijämestarimiehelleen syntyi useampi lapsi, mutta ainoastaan Abraham eli aikuiseksi.

Abraham seurusteli kuulemma ensin maanmittari Cajanuksen vanhemman tyttären Maria Elisabethin kanssa, mutta kihlautui ja avioitui nuoremman Catharina Charlottan kanssa. Abraham jatkoi kuitenkin jonkin sortin ajjeerausta Maria Elisabethin kanssa siinä määrin, että neito tuli raskaaksi ja lähetettiin Ruotsiin odottamaan ja synnyttämään,mutta eihän sitten lopulta ihan suunnitelmien mukaan sujunut. Oikean vaimonsa kanssa Abrahamilla oli 11 lasta, joista nuorin on (Helga) Amelie. Perhe asui Oulussa. Äiti kuoli muutama kuukausi Amelien syntymän jälkeen.

Amelien koulutus meni tavanomaista reittiä, kotiopetuksen tai mamsellikoulun jälkeen hän oli Svenska Fruntimmeskolanin oppilaana pari vuotta. Vuonna 1870, kaksikymmenvuotiaana Amelie lähti Helsinkiin ja kirjautui Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Piirustuskoulun lisäksi Amelie otti yksityisiä maalaustunteja.

Jo seuraavana vuonna Amelie lähti matka-apurahan turvin Tukholmaan, jossa opiskeli yhden lukuvuoden. Tukholmasta palattuaan Amelie jatkoi opintoja Piirustuskoulussa ja maalausta yksityisesti Adolf von Beckerin ohjauksessa. Amelie palkattiin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun alkeisluokan apuopettajaksi. Amelie oli muuten ensimmäinen naispuolinen opettaja siinä laitoksessa. Oli hommassa pari vuotta. Ystävättäret korvaavat perheen, Maria Wiik, Helena Westermarck, Helene Schjerfbeck, Elin Danielsson jne.

Toimeentulon mahdollisuudet eivät kovin kaksiset, muotokuvia maalamalla saa leipää. Amelie asui Tukholmassa pitkiä aikoja. 1885 palasi Ranskasta Suomeen, mutta muutti Tukholmaan ja asui myös muualla Ruotsissa. 1889 muutti takaisin Helsinkiin. 1907 matkusti Italiaan; Firenzeen ja Sorrentoon. Sukumuisteluksissa Amelie on radikaali, joi viiniä, pelasi korttia, poltti tupakkia, (joka oli sallittu vain venäläisille naisille!) sinutteli ihmisiä ja otti aurinkoa vähissä vaatteissa. Taiteilijan ammatti naiselle olikin moraalisesti epäilyttävä.

Tauti, ilmeisesti leukemia alkoi kalvaa, näkö heikkeni. Lähetti kuitenkin vielä näyttelyihin töitään, jotka eivät olleet enää niin hienoja kuin paremman näön ja terveyden aikana. Kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana 20.8. 1914. Muistonäyttely pidettiin vasta vuosien jälkeen ja sitten heräsi ihmetys, näinkö taitava hän olikin. Vuonna 1998 oli Amelien näyttely mm. Oulun taidemuseossa sielläkin kävi ilmi suvereenius ja vaihteleva taso.

Linkki: Amelien isä synt. Raahessa ja isovanhemmat tekivät elämäntyönsä täällä.

Läheltä liippaava romaani Tuuli Reijonen, Vedessä ja Tulessa.

Jäipä luennolla mainitsematta toinenkin Raaheen linkittyvä kuvataiteilija. Tyko Sallinen. Itse asiassa hän ei täällä Raahessa taiteillut, vaan harjoitti varsinaista ammattiaan. Isä Antti Sallinen muutti 1890-luvulla Raaheen, piti vaatturinliikettä Reiponkadulla. Tyko tuli isälle hommin 1897, mutta kovaluontoiset eivät sopineet saman katon alle. Jo aiemmin välirikko, isä ankara lestadiolainen. Raahessa oli E. R. Lundvallilla räätälinliike Kirkkokadulla ja Tyko siirtyi sinne työskentelemään. No, Lundvall lähetti kisällinsä Tykon puoleksi vuodeksi Tukholmaan alan opintoja varten, tällainen oli tuolloin tapana. Vaatturimestari Lundvall oli pannut merkille Tykon ainaisen piirtämisen. Kun Tyko epäonnistui puvun tekemisessä oli Lundvall sanonut ”Et sinä elätä itseäsi saksilla, vaan kynällä. Minä lainaan sinulle rahaa ja sinä menet Ateneumiin” Lundvallin miniä Anna Luovin muistelusten mukaan Tyko olisi saanut 2000 mk lainaa. Niinpä lähti Tyko maailmalle 1902 Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun ja sieltä Ateneumiin ja on yksi merkittävimpiä taiteilijoita Suomessa.

Isa Asp, ei oikeastaan raahelainen

Isa Aspin sukujuuret taikka aasinsilta Raaheen on seuraava: Isan isä Jaakko Asp oli alkujaan Jaakko Kinnunen. Jaakon isä oli Langin kauppahuoneen renki Henrik Kinnunen ja äiti korpraalintytär Lisa Digerörn. Isä kuoli ja lapsikatraan nuorin annettiin äidin Gretha-siskolle ja sen miehelle, merimies Fredrik Aspille kasvatiksi, ottivat nimilleen. Jaakko sai työpaikan (teininä) Myllyrannan ruukista Utajärveltä, yleni aika myöten puukhollariksi, avioitui Priita Liisa Puhakan kanssa. Saivat lapsia, esikoinen Lovisa. Raahen mummu (Hyacint Bucket-tyyppinen) otti Lovisan eli Louisen, 6-v., Raaheen, pääsi pientenlasten kouluun ja jonkun vuoden päästä, oltuaan välillä vanhempiensa, jotka muuttivat isän työn myötä, luona, ilm. mamselli Heickellin kouluun. Isalla oli ystäviä pappisperheessä, kirjallisia harrastuksia. Ja taas takaisin perheen luo Ämmänkoskelle. Kirjeissä rivien välistä paistaa tietty oman erikoislaatuisuuden korostaminen ”Melkein kaikki täällä Kiannalla ihailevat minua.. minusta voisi tulla toinen Fredrika Bremer.”

Lopulta päätyi 18 vuotta täytettyään Jyväskylän opettajaseminaariin. Matkaa n. 500 kilometriä ja tuon ajan vehkeillä matkaan meni toista viikkoa. Matka oli kohtalokas, vesisade alkoi Iisalmen kohdalla ja sitä jatkui päivätolokulla. Isa vilustui perin pohjin. Pääsytutkinto oli Jyväskylään saapumisen seuraavana päivän. Isan kanssa samoissa pääsykokeissa oli Lucina Hagman. Valitut lueteltiin paremmuusjärjestyksessä. Lista meni näin: Hagman, Asp…

Oppiminen oli Isalle ollut aina helppoa, siksipä tunneilla tuli kirjoiteltua runoja ja kirjeitä jne..

Isan sydänystäväksi tuli nyt Lydia Lagus Isonkyrön lukkarintytär. Ystävyys on tiivistä, kiihkeää ja kaikkinielevää, kuten Isalla yleensä, jopa rakkaudesta voi puhua. Jälkeen jääneet kirjeet ja kirjoitukset ovat kyllä sitä sorttia. Isa oli hirmuisen mustasukkainen, no tutkijat ovat sitten tulkinneet asiaa oman aikansa ja kanttinsa kautta. Esim Tyyni Tuulio sanoo, höpö höpö että eiköhän tällainen tulkinta ole tarpeeton, se kuuluu tiettyyn ikään. Nykytutkijat taas toista mieltä. (Lydiastahan tuli sittemmin Suomalaisen oopperan laulaja, joka ei saanut keikkaa Raaheen).

Isan terveys alkoi kevään aikana heikentyä, on rintakipuja yms. Levoton Isa hortoili seminaarinpuistossa kevätiltoja ja -öitä ja kylmetti itsensä. Ysköksissä verta. näinä rauhattomina kevätpäivinä syntyi ehkä kuuluisin runo ”Aallon kehtolaulu”.

Isa kuoli verensyöksyyn marraskuun 12 päivän aamuna 1872. Hautajaiset pidettiin kolmen viikon kuluttua. Lähes kahden vuoden päästä toverit ja opettajat pystyttivät haudalle marmoriristin. Ystävän J.H.Erkon runo ”Isa Aspin haudalla”.

Linkki Raaheen: kävi täällä koulua ja isä syntyi ja kasvoi Raahessa

Luettavaa mm. Jaakko Terentilä: Rauhaton ja vaahtopää, yhenlainen elämäkerta

Ja lopuksi toinen runoilija Aaro Hellaakoski

Aaron äiti Aina oli äitinsä puolelta näissä minunkin luennoissa moneen otteeseen vuosien varrella mainitusta Lindmanin suvusta. Kenties muistatte topakan Lindmanskan, merimiehen lesken, joka sai vanhemmat tyttönsä puhuttua mamsellikouluun ja jotka sittemmin toimivat pitkään opettajina Sofia Lybeckerin perustamassa koulussa. Ainan äiti oli merimies Lindmanin tyttäristä nuorin, Katarina (1826-1894). Katarina käy 1840-luvulla mutkin muualla. Ja pääsi sittemmin puotineittyeksi, mitä ilmeisimmin kauppias Montinille... (Ja vanahanaikasesti kävi. )

Montinin sukupuussa on kauppias Johan Montinin ja 2. vaimonsa Kristiina Margaretha Durcmanin runsaslukuisen lapsiparven joukossa ”Aina Maria Lindman s. 23.12.1858 a.u.” Isä lienee jollain lailla tunnustanut lapsen. JOS lapsesta ei olisi tullut kuulua runoilijaa, oisko tuota noteerattukaan.

Johan Montinilla kaksi vaimoa, 17 lasta + Aina. Katariina oli jo ikäneito saadessaan Ainan. Katarina elätti itsensä ja tyttärensä käsitöillään. Katarina kuoli vatsasyöpään 12.11.1894.

Aina Maria kävi aikoinaan tätiensä opissa Lybeckerin tyttökoulussa. Myöhemmin hän suoritti Helsingissä muotiompelukurssit. (Olisikohan tässä isä hieman avittanut kustannuksissa? Arvelee vaan ET.)

Aina meni vuonna 1892 naimisiin Anders Fredrik/Antti Rieti Helaakosken (7.11.1858) kanssa. Antti Helaakoski oli pyhäjokissyntyisen paattiskipparin Antti Helaakosken poika. Antti Helaakoski vanhempi teki monenlaisia hommia, oli laivatimpermannina merillä, sittemmin rakensi laivoja ja kalasteli. Saaliinsa hän möi Raahessa ja pikkuhiljaa myös laajemmalla alueella. Meni peräti Kuopioon asti ja toi sieltä tullessaan kauppatavaraa, esim. pellavaa.

Vähitellen Antti jätti kalastuksen, osti itselleen kaljaasin ja alkoi kuljettaa rahtia rannikkoa ylös ja alas. Tämä ei oikein osoittautunut tuotteliaaksi. Saatuaan tiedon Lapista löytyneestä kullasta, lähti Anttikin kokeilemaan onneaan muutaman kaverin kanssa. Kullankaivuu tai -huuhdonta ei osoittautunutkaan helpoksi tai rikastuttavaksi ja niin Antti tuli takaisin koti-Raaheen. Sen verran varoja oli kuitenkin kertynyt, että Antti saattoi ryhtyä rakentamaan itselleen kaljaasia, samalla hän suoritti laivuritutkinnon, joka oikeutti seelaamaan Itämeren vesillä. Kuskasi tavaraa ym Ruotsin, Pietarin ja Itämeren satamissa sekä Pohjois-Suomen satamissa.

Antti Helaakoski koulutti lapsiaan, erityisesti ainakin vanhimmat pojat ohjattiin opintielle. Nuorempi Antti siirtyi Raahesta Ouluun kouluun. Vuonna 1881 valmistuivat Oulussa ensimmäiset suomenkieliset ylioppilaat (4 hlöä), Antti Rieti oli heistä yksi. Antista tuli luonnontieteilijä, hän teki varsinaisen elämäntyönsä Tampereella luonnonhistorian ja maantiedon opettajana.

Aina Lindman ja Antti H. nuorempi olivat tunteneet toisensa jo nuoruudesta asti. Naimisiin mennessään olivat kuitenkin molemmat jo kolmenkymmenen ja päällekin. Antti Rietiä on luonnehdittu jyrkäksi ja tulisieluiseksi hermoihmiseksi ja Ainaa taas tyyneksi ja rauhalliseksi, mutta voimakkaaksi ihmiseksi. Vastakohdat täydensivät toisiaan.

Antti Rieti toimi myös Oulussa 1907-12. Atte Kalajoki muistelee. ”Lehtori Helaakoski lienee koko Oulun kouluhistorian mainehikkaimpia opettajia, persoonallisuus, jonka tehokkaasta ja tuloksia tuottaneesta opetuksesta samoin kuin epäsovinnaisesta opetustavastakin kaikki hänen oppilaansa ovat tarinoineet vuodesta toiseen.”

Aina-rouvan ompelutaidot olivat tarpeen, hänen kerrotaan ommelleen kaikki lastensa vaatteet, valmistipa tyttäriensä morsiuspuvutkin. ”Äiti loi aina rauhan ympärilleen.” Muistelevat tyttärensä. Hän oli myös hyvin käytännöllinen, hoiti talouden raha-asiat, puoliso Antti antoi koko palkkansa hänen hoidettavakseen.

Ainan ja Antin perheeseen syntyi esikoinen Aaro 22.6.1893. Hänethän me tunnemmekin sitten laajemmasta ympyrästä kuin vain täältä Raahesta. (Aaro lisäsi sukunimeen toisen l-kirjaimen, koskapa Hellaakoski soinnahti paremmin.) Perheeseen syntyi kaikkiaan viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tytärtä, mutta toinen poika, Niilo kuoli muutaman kuukauden iässä. Aaron sisko Aira Hellaakoski oli taidemaalari.

Kuriositeetti: tunnettu ja pelättykin kirjallisuuskriitikko Anna-Maria Tallgren oli itse asiassa Aaro Helaakosken serkku. Kriitikosta ja runoilijasta kehkeytyi vuosien myötä ystävät. Anna-Marian äiti raahel. Jenny-Maria Montin-Tallgren. (Jennyn vanhemmat kauppias ja raatimies Johan Montin 1807-1893 ja pso Kristina Margaretha Durchman 1829-1902, Ainan, Aaron äidin, vanhemmat ovat kauppias, raatimies Johan Montin ja (puotineittyensä) Katarina Lindman 1826-1894.)

Linkkinä siis Aaron molemmat vanhemmat ja erityisesti äidin suku. Oululaiset ovat kylläkin omineet Aaro H:n oululaiseksi, mutta juuret on kyllä Raahessa!