Fontin koko A A A
VALIKKO
Raahen kulttuurihistoriallinen museo

""

Raahen museo Facebookissa
Raahen museo YouTubessa
Raahen museo Twitterissä
Museuumiblogi
Raahen museo Instagramissa
Meillä käy Museokortti

Pakkahuoneen museo ja Kruununmakasiini avoinna ti-pe 13.00-17.00, la 12.00-16.00. Lauantaisin vapaa pääsy.



Olet tässä: Etusivu > Museoetsivä paljastaa: Virheitä Raahen historiassa, osa 1.

Raahen museo

Raahen museo on Suomen vanhin paikallismuseo. Sen perusti monista kulttuuriharrastuksistaan tunnettu piirilääkäri Carl Robert Ehrström vuonna 1862. Raahen museo on kasvanut vuosikymmenten saatossa ja tällä hetkellä se koostuu seitsemästä eri toimipisteestä. Pakkahuoneen museolla esitellään laajasti purjelaivakauden elämää ja esillä on myös muun muassa harvinaisen laaja kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Raahen vanhimmassa säilyneessä asuinrakennuksessa Soveliuksen talossa sijaitsee upea interiöörimuseo, laivapatruuninkoti 1800-luvulta. Wanha apteekki vuorostaan esittelee Suomen laajimpia farmasia-alan kokonaisuuksia. Ojalan ja Saloisten kotiseutumuseot tutustuttavat kansanelämään ja Olkijoen Rauhanpirtti vie Suomen sodan tunnelmiin. Museoperheen uusin jäsen, Kruununmakasiini esittelee alueen historiaa aina esihistoriasta nykypäivään. Raahen museon luultavasti kuuluisin nähtävyys, maailman vanhin säilynyt sukelluspuku Wanha Herra on tätä nykyä ihmeteltävänä Kruununmakasiinin sukellusosastolla. Tervetuloa!


Museolla tapahtuu

MUSEOETSIVÄ PALJASTAA: VIRHEITÄ RAAHEN HISTORIASSA

Historian tutkiminen, sen lisäksi, että se on mahtavan mielenkiintoista, niin aika hankalaa. Jos ei ole mahdollista mennä alkuperäisten asiakirjalähteiden yms äärelle, on jo kirjoitettujen teosten varassa. Jos niissä on virheitä, niin niiden varassa mennään. Monesti tulee muotoiltua lausuntonsa siihen malliin, että ei tämä nyt aivan kirkossa kuulutettua ole, mutta näyttäisi siltä, että..

Iki-suosikkini näistä lauseista on Heikki Impivaaran käyttämä ”Vaan miten olleenkin. ei lie lopen mahdotonta…” tai toinen Impivaaran ilmaisu ”Oletettavasti, niin eiköpähän ihan varmastikin…”

Taannoin naureskelin, kun Heikki Impivaara (Porvarikoulun pitkäaikainen kielten opettaja ja innokas Raahen historian ja raahelaisten sukujen tutkija, jolle olen paljossa velkaa) oli niin kovin sydämistynyt Alma Söderhjelmin kirjoittamasta kaupunkimme historiasta Raahen kaupunki 1649-1899. Impivaaran mielestä Söderhjelm oli vähintäänkin löperösti tutkinut historiaamme. Söderhjelmin virheitä ja puutteita oikaistakseen Impivaara julkaisi vuonna 1912 ”Lisiä Raahen historiaan” –nimisen lehdykän, joka julkaistiin jatkokertomuksena Raahen Sanomissa. Impivaara käyttää Helsingin yliopiston dosenttina toimivasta Alma Söderhjelmistä usein hieman halventavan oloisesti ”titteliä” neiti.

Arvostelin Impivaaran moitteita, olihan kirjoittaja väitellyt tohtori. Alma oli Suomen ensimmäinen ja vuoteen 1917 asti Venäjän ainut naispuolinen dosentti. Siinä vaiheessa hän oli Helsingin yliopiston dosentti ja maailmankuulu Ranskan vallankumouksen tutkijaa. Mutta kyllä Impivaaran kritiikki on toisaalta ihan aiheellista. (Huom! Heikki Impivaara taitaa edelleenkin olla Suomen vanhin tohtoriksi väitellyt. Impivaara väitteli 87-vuotiaana. Väitöskirja liittyi ranskalaiseen runouteen. Opetustyönsä ja historian tutkimisen lisäksi Impivaara käänsi kirjallisuutta.)

Nyt internetiin digitoitujen aineistojen aikakaudella, tiedon hankkiminen on monin verroin helpompaa. On sanomalehdet ja ylioppilasmatrikkelit ja kokoajan lisääntyvässä määrin myös Kansallisarkisto digitoi aineistojaan.

Osa nyt paljastettavista virheistä on semmoisia, jotka nyt eivät maalta merelle nakkaa, mutta ovat silti ärsyttäviä.

Eno-Freitag?

Alma Söderhjelm, ja sitä myöten häntä siteeranneet, ovat kertoneet, että tunnettu kauppias ja laivanvarustaja Baltzar Freitag olisi pormestari Carl Mentzerin eno. Tässä siis askaroidaan 1790-luvulla, kun Mentzer lähti valtiopäiville edustamaan Raahea. Lainaus Söderhjelmiltä s. 114.

”Mitä tulee Mentzerin toimintaan, on säilynyt kokoelma hänen enolleen, tunnetulle kauppiaalle ja laivanvarustajalle Freitagille, lähettämiään kirjeitä. Näitten kirjeitten avulla saattaa seurata sekä Mentzerin matkaa jne” Mentzer kyllä varmaankin kirjoitteli Freitagille, olihan Freitag edustanut Raahea edellisillä valtiopäivillä ja saanut ulkomaanpurjehdukseen edistystä.

Viitteenä Porvarikoululla olevat Mentzerin kirjeet Baltzar Freitagille. Alkuperäisiä kirjeitä Porvarikoulun arkistossa en ole saanut käsiini, monta muuta paperia kylläkin. Seuraavaksi museoetsivä tarkisti alkuperäisestä eli ruotsinkielisestä versiosta, että onko siellä maininta morbroriudesta. Ei ollut. No sitten piti yrittää kaivella esille mahdollinen suomentaja. Kirjasta suomentajan nimeä ei löydy. Käännyin digitoitujen sanomalehtien puoleen, josko sieltä löytyisi apua. Raahessa tuolloin ilmestyneet sanomalehdet kertoivat, että Alma on pyytänyt maisteri Karl Mannelinia suorittamaan käännöksen. Mannelin käänsi kirjan ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta. (Nyt tietysti herää kysymys, että onko Mannelin ripotellut kirjaan käytännön pilailun nimissä noita virheitä.)

Almalla on muuten sangen ylimalkaiset lähdeviitteet, niiden perusteella on todella hankala etsiä tietojen alkupäistä lähdettä. Tyyliin: Raahen kaupungin maistraatin arkisto tai Ruotsin valtion arkisto. Alma viittaa usein Pietarsaaren kaupungin historiaan, jota teki samoihin aikoihin kuin tätä meidän kaupunkihistoriaamme. Toki Raahella ja Pietarsaarella on yhteistä taivalta ja tiiviistä yhteistyöstä esim. tapulikaupunkioikeusasiassa 1700-luvulla

Gråverk

Toinen vielä mystillisempi virhe liittyy myös Almaan. Sivulla 126 on luettelo Raahesta vuonna maailmalle 1792-1808 viedyistä tuotteista. Vientituotteita ovat terva ja piki tynnyreissä, lautoja, jäniksen nahkoja ja harmaita sudennahkoja. Noita viime mainittuja on viety vaihtelevia määriä. Ällistyttävin luku on vuonna 1800, silloin kerrotaan viedyn 15 724 suden nahkaa!!! Alman lähteenä on Porvari- ja kauppakoulun vuosikertomuksessa v. 1896-97 ollut Axel Blomqvistin artikkeli ”En blick på Brahestads handel för hundra år sedan”.

Blomqvistin mielenkiintoinen artikkeli on ruotsinkielinen samoin Alman alkuperäinen käsikirjoituskin. Molemmat ruotsinkielisinä tiesivät, että sudennahaksi virheellisesti suomennettu vientituote gråverk tarkoittaa oravan harmaata talviturkkia, joka oli siis suosittua tavaraa, olihan se pörheä ja lämmin. En ymmärrä, miten oletettu suomentaja herra Mannelin on sen noin suomentanut. Sana on takuuvarmasti löytynyt sanakirjoista, jos Mannelinin ruotsinkielentaito ei olisikaan yltänyt luonto-osastolle. Mutta eikö yhtään kääntäjällä kilauttanut mitään kelloja moinen susien lahtaus!? Mannelin oli kyllä kokolailla ruotsinkielinen, hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä Norssista. Väitöskirja Suomen voinviennistä oli niinikään ruotsinkielinen.

Lacke-Franzén – langoksetko?

Joissain historiankirjoissa tai sellaisiksi luokiteltavissa on mainittu, että Siikajoen Kalliokoskeen perustettiin saha 1840-luvulla langosten Zachris Lacke ja Zachris Franzén toimesta. Toisissa kirjoissa mainitaan vain k.o. herrat, tuota lankoutta ei tyrkytellä. Vaikka raahelaiset ja etenkin rannikkokaupunkien porvarissuvut olivat ristiin rastiin sukua keskenään, ei näiden kahden herran väliltä löydy mitään sukusidettä tai naimakauppaa.

Suomen kielen perussanakirjan mukaan LANKO on puolison veli tai sisaren mies tai vielä peräti puolison sisaren mies. Zachris Franzénin vaimo oli Johanna Lang. Johannalla ei ollut veljiä eli kyseessä ei voi olla puolison veli. Johannan sisko Sofia avioitui Carl Friemanin kanssa ja toinen sisko Charlotta Z.F:n veljen Johan Franzénin kanssa. Zachriksen siskoista Annan puoliso oli herra Krogius, Saran herra Brunér, Margaretan rovasti Frosterus. Eli näitäkään polkuja pitkin ei lankoa tai edes langohkoa löydy.

Tuon Kalliokosken sahan perusti kirjojen mukaan raahelainen kauppias Zachris Lacke v. 1840 (anomus senaatille 1840, lupa 1842), hälle tuli kumppaniksi sitten Zachris Franzén. Hirviä tulva vei sahan mennessään ja herrat perustivat uuden Siikajoen Ruukinkoskeen (Anomus senaatille 1844, lupa 1846).

Zachris Lacke se vasta taitava mies onkin. Hän kuoli vuonna 1806 ja silti perusteli ölövinä sahoja 1840-luvulla! Uusi mysteeri museoetsivälle selvitettäväksi. Raahesta miespuoliset Lacket näyttävät ”loppuneen” 1800-luvun alkupuolella. Asia selviää varmasti, joskus. No, heput olivat ainakin etunimikaimoja, se heitä yhdistää

Post humus

Muuten, joissain lähteissä sanotaan, että Zachris Franzénin isä kuoli, kun poika oli alle vuoden ikäinen. Todellisuudessa poika syntyi kolmisen kuukautta isän kuoleman jälkeen (post humus. isä Zachris Franzén 6.4.1744-19.7.1787 poika Zachris10.10.1787-5.5.1852)

Vuosilukuvirhe eli erhe

Olemme vuosikymmeniä julistaneet, että museuumimme arvoisa perustaja piirilääkäri Carl Robert Ehrström tuli Raaheen piirilääkäriksi vuonna 1854. Näin kertoo professori Mauno Jokipii artikkelissaan C.R. Ehrström – suomalaisuusmies ja museoaatteen uranuurtaja (OSMA 1962-63). Tuo Jokipiin artikkeli on ainoa ”Erkasta” tehty perusteellisempi artikkeli ja sitä on siteerattu ahkerasti eikä kellään lie tullut mieleen kyseenalaistaa professorismiehen tietoja.

Seikkailinpa päivänä muutamana Kansallisarkiston sivuilla ja katselin, mitä olisi viimeaikoina digitoitu, törmäsin Erkan ”nimikirjaan tms” ja se kertoi, että Ehrström on siirretty/nimitetty Raahen piirilääkäriksi maaliskuussa 1855. Ohhoh! Varmistelin asiaa digitoitujen sanomalehtien kiehtovassa maailmassa hakusanana Carl Robert Ehrström ja kas sieltähän löytyi kaiken muun kiintoisan lisäksi tieto, että ”22.2.(6.3.) on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on nimittänyt ja siirtänyt Tornion alueen piirilääkäriin, lääketieteen- ja kirurgian tohtori C.R.E:n Raahen alueen piirilääkäriksi.” Näin kertoo esim. Vaasassa ilmestyvä ilmoituslehti Ilmarinen 24.3.1855,(on muuten ruotsinkielinen avviisi).

Uusiksi siis meni sekin tieto. Erkka tuli siis Raaheen 162 vuotta sitten.

Erreysten oikaisu jatkuu ensi viikolla seuraavassa blogikirjoituksessa. Kirjoittaja haluaa tässä kohtaa myös huomauttaa, että nämäkin nämä korjaukset ovat oikeita kunnes toisin todistetaan.