Fontin koko A A A
VALIKKO
Raahen kulttuurihistoriallinen museo

Raahen museo Facebookissa
Raahen museo YouTubessa
Raahen museo Twitterissä
Museuumiblogi
Raahen museo Instagramissa
Meillä käy Museokortti

Pakkahuoneen museo ja Kruununmakasiini ovat avoinna ma-pe 11.00-17.00, la-su 12.00-16.00. Lauantaisin vapaa pääsy.



Olet tässä: Etusivu > Museoetsivä paljastaa: Virheitä Raahen historiassa, osa 2.

Raahen museo

Raahen museo on Suomen vanhin paikallismuseo. Sen perusti monista kulttuuriharrastuksistaan tunnettu piirilääkäri Carl Robert Ehrström vuonna 1862. Raahen museo on kasvanut vuosikymmenten saatossa ja tällä hetkellä se koostuu seitsemästä eri toimipisteestä. Pakkahuoneen museolla esitellään laajasti purjelaivakauden elämää ja esillä on myös muun muassa harvinaisen laaja kokoelma 1600-luvun kirkkoveistoksia. Raahen vanhimmassa säilyneessä asuinrakennuksessa Soveliuksen talossa sijaitsee upea interiöörimuseo, laivapatruuninkoti 1800-luvulta. Wanha apteekki vuorostaan esittelee Suomen laajimpia farmasia-alan kokonaisuuksia. Ojalan ja Saloisten kotiseutumuseot tutustuttavat kansanelämään ja Olkijoen Rauhanpirtti vie Suomen sodan tunnelmiin. Museoperheen uusin jäsen, Kruununmakasiini esittelee alueen historiaa aina esihistoriasta nykypäivään. Raahen museon luultavasti kuuluisin nähtävyys, maailman vanhin säilynyt sukelluspuku Wanha Herra on tätä nykyä ihmeteltävänä Kruununmakasiinin sukellusosastolla. Tervetuloa!


Museolla tapahtuu

Museoetsivä paljastaa: Virheitä Raahen historiassa, osa 2.

Vetuleeraus Raahen raatihuoneen hankinnassa.

Entinen raatihuone paloi lokakuussa 1810 suuressa kaupunkipalossa ja uuttaa kaavailtiin uuden komean torin laitaan. Kistu rakennettiinkin saman tien ja sitten alettiin tilailla Senaatin intendentin konttorista suunnitelmia uutta, kivistä raatihuonetta varten. Suunnitelmissa oli kaikenlaista huomautettavaa ja asia venyi ja vanui. Raaheen tuli vuonna 1832 tullinhoitajaksi Gustaf Robert Brunow, joka tilasi aikansa ehkä suosituimmalta arkkitehdilta Anders Fredrik Granstedtiltä piirustukset komealle kaupunkitalolle. Brunowin suureellinen rakennushanke kävi kukkarolle ankarasti, taisipa tullinhoitajalta jäädä yksi turkkikin maksamatta paikalliselle tekijälle, kun muuttokuorma vei hänet kohti Haminaa vuonna 1860. Brunow tarjosi komeaa taloaan ostettavaksi kaupungin uudeksi raatihuoneeksi, mutta ei se päättäjille passannut.

Alma Söderhjelm kertoo historiassaan näin: Porvariston tuumaillessa Brunow kuoli, ja 1862 maistraatti nyt ehdotti porvaristolle, että talo ostettaisiin kuolinpesältä ja sisustettaisiin raatihuoneeksi. Tämä tieto on myös ruotsinkielisessä versiossa.

Raahen tienoon historia II kertoo s. 159 kauppaehdoista sovittiin B:n perikunnan kanssa.

Lilius ei puhu kuolinpesästä eikä perikunnasta kummassakaan Pekkatori-kirjassaan.

Ylioppilasmatrikkelin tietojen mukaan (myös digitoiduista sanomalehdistä asiaa pällistelin) Brunow nimitettiin Haminan tullinhoitajaksi 1859.Raahen srk:n kirkonkirjojen mukaan muuttivat Haminaan 26.1.1860. Hän erosi virastaan v. 1868 ollessaan 69-vuotias. Brunow kuoli Haminassa 23.6.1873.

Miksi Alma kertoo, että kaupunki asioi kuolinpesän kanssa? Oliko raahelaisten päättäjien mielestä niin, että ken lähti kaupungistamme, oli yhtä kuin kuollut. Eikäku, asia täytyy joskus tarkistaa kauppakirjoista, kunhan ne osuvat nenän eteen.

Kustaa IV Adolf Raahessa

Södis= Alma Söderhjelm på svenska: Traditionen berättar… kungen bodde vid hamnen I det gamla Soveliuska huset, hos handlanden Fredrik Sovelius…

Södis suomeksi, samat tiedot.

RTH * II ja Paulaharju: Kunkku asui Johanin tykönä

Heti eppäilyttää Alman kertomus. Kauppias Fredrik Sovelius ei asunut lähellä satamaa vanhassa sukutalossa, vaan nykyisen Pekkatorin sijoilla. Vanhassa sukutalossa räytyili Johan.

Museon kokoelmissa on ihana pieni nk. neulakirja, jonka sivuilta yllättäen löytyi muistiinmerkintä kyseisestä kuninkaan vierailusta. Kirjoittajia on ollut kaksi. Ensimmäinen on jättänyt kirjoitushommat sikseen ensimmäisen lauseen jälkeen mutta toinen kirjoittaja on ollut viitseliäämpi. Allekirjoituksen mukaan Jenny Maria Montin-Tallgren (1852-1931) on kirjoittanut tarinan muistiin lokakuussa vuonna 1900 Augusta Durchmanin os Hårdhin (1835-1911) sanelun mukaan. Muistelus on naturligtvis på svenska, suomennettuna se kuuluu näin:

”Silloin kun kuningas Kustaa IV Adolf Puolisoineen matkusti maassamme ja heitä odotettiin saapuvaksi Raaheen, oli näille Korkeille Vieraille valmisteltu majapaikka johonkin kaupungissamme (kihlakunnantuomari Alopeuksen luo?) ja kuskit olivat jo kehotetut pysäyttämään vaunut, kun Majesteetti ei suvainnutkaan niin tapahtuvan, vaan antoi käskyn, että pitäisi ”ajaa suoraan”. He tulivat sitten lähimpänä olevan kauppias Johan Soveliuksen talon luo ja se sai majoittaakseen Kuninkaan ja Puolison seurueineen. Tämän suuren kunnian, joka Soveliuksen taloa näin odottamatta kohtasi, huomasi toki ajoissa sen omistaja, joka oli ulkona kadulla ja juoksi hän sekä Lars Frieman (”Moppe ja Lusse”) niin lujaa kuin kintuistaan pääsivät lähimpään kadunvarren puotiin (veljekset Sovelius) ja ottivat sieltä mukaansa pakan kangasta, joka kaikessa kiireessä levitettiin Soveliuksen talon rapun eteen”.

Tällainen lausunto, jonka on antanut henkilö, jonka äidin isän veli tuo Johan Sovelius oli, lie kohtalaisen luotettava. Kuninkaan vierailusta on varmasti tietoa Raahen maistraatin pöytäkirjassa, joka löytyy Oulun maakunta-arkistosta eli se täytyy käydä tutkailemassa sitten joskus, kun on aikaa. Sieltä kenties selviää yöpyikö kuninkaallinen seurue Raahessa, vai jatkoiko yötämyöten matkaansa Kokkolaan. Epäilen vahvasti, että yöpyivät. Sanomalehtien raportointi kuninkaallisen seurueen liikkeistä on hataransorttista.

Valemaaherra ja muuta sälää

Raahen tienoon historia –kirjoissa törmää virheisiin myös. Yksi sellainen on esimerkiksi RTH II:ssa oleva ansioton arvonnousu tai väärä ammatti. S. 407 on kuvapari Alex ja Nanny Lagerborgista. Meille raahelaisille tuo Nanny os. Franzén eli Anna Maria Christina Franzén on tuttu Paulaharjun Vanhan Raahen sivuilta. Siellä kerrotaan, että Nanny suunnitteli kotitalonsa puutarhan hienoksi juuri pariskunnan hääjuhlia varten. Nanny asui äitinsä Louise Franzénin kanssa siinä sittemmin Rosa S:n asuttamassa ja nykyraahelaisten ravintola Pehr Brahena tuntemassa talovainaassa. Tuosta Nanny puutarhasuunnitelmasta on Vanhassa Raahessa ihan kuvakin. Olen joku vuosi sitten luennoinut Nannysta ja hänen kohtalostaan ja pariskunnan ainokaisesta tyttärestä. Viimeistään luentoa valmistellessani hoksasin, että nyt on jotain hämärää jossain.

Mutta siis. RTH:n kuvateksti kuuluu: Raahelaisia maaherratasolla 1830-luvulla. maaherra Alex Lagerborgin vaimona on raahelaisen kauppiaan Z.F:n kaunis Nanny-tytär.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo kuva ja sen mukana seurannut virheellinen tieto ovat peräisin museolta. Silloin, kun noita kuvia kirjaan lainattiin, luotimme käsillä oleviin tietoihin. Museon kokoelmissa on tuhansittain valokuvia ja kymmeniä nk. visiittikorttialbumeita, joiden henkilöt on Raahen seurakunnan taloudenhoitaja Kaarlo Levänaho 1940-luvulla tunnistanut ja nimennyt. Olemme Levänaholle ikuisesti kiitollisia kuvien tiedoista. Mutta vaikka ”Levis” oli tarkka mies ja ammensi tietojaan henkilöiden syntymäajoista, vanhemmista, asuinpaikoista yms. kirkonkirjoista on Alexin ammatti tullut kerrassaan väärin. Alex Lagerborg oli vesikulkulaitoksen insinöörikunnan alikapteeni. Stabskapten= esikuntakpt.

Alex eli Aleksander Wilhelm Lagerborg oli kyllä maaherran poika, että ei se aivan päin honkia mennyt, läheltä liippas. Isänsä oli Robert Lagerborg Oulun läänin maaherra.

RTH II kertoo, että Friemanin talon ikkunaan (nyt Pakkahuoneen museossa) on Catharina Frieman raaputtellut keisarin Aleksanteri I:n kuolinpäivän. Catharina raaputteli ikkunaan keisarin kuolinvuoden. Tai mistä me tiedetään, että se oli just Carin. Tarina kertoo, että…

Sarjassamme kenties lapsuksia: RTH III:ssa on Lackman pariinkin otteeseen kuvatekstissä kertonut, että Snellun satavuotispäivää vietettiin 2.5.1899 ja silloin suomennettiin nimiä ym,. No satavuotisjuhliahan vietettiin 1906 ja kuvassa on sanomalehti, jossa tuo vuosiluku näkyy.

Tanskan suntista ulos

Vimpaksi virhe, jonka olen paljastanut luennollani noin vuosi sitten, mutta koska asia on NIIN HIRVIÄN TÄRKIÄ, kerron uudestaan.

Historian kirjoissa kerrotaan, että Raahe anoi muitten länsirannikon kaupunkien joukossa tapulikaupunkioikeuksia 1700-luvun puolivälin valtiopäivillä moneenkin otteeseen. Vuoden 1765 valtiopäivillä, jossa Raahea edusti kauppias, monialayrittäjä Baltzar Freitag,

Noilla valtiopäivillä myönnettiin tapulikaupunkioikeudet Oululle, Kokkolalle, Vaasalle ja Porille. Raahe, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy jäivät ilman oikeuksia. MUTTA Raahe sai kuitenkin erillisoikeuden, jonka myötä meidänkin vapaa ulkomaankauppa saatiin alkuun. Määrättiin, että Raahesta lähtevät laivat käytiin tullaamassa Oulussa ja takaisin tulevat paatit tullattiin Kokkolassa.

Tähän asti me olemme luulleet/tienneet, että ensimmäinen Raahesta ulkomaille purjehtinut alus olisi ollut snaupriki Hoppet vuonna 1770. Olen aina ihmetellyt, että minkä täytisen takia Raahen pontevat porvarit oikein vetuleerasivat viis vuotta, ennen kuin saivat paatin maailmalle. Täällähän oli osattu rakentaa laivoja ja reilusti sadan vuoden ajan.

Mutta kas, Oulun maakunta-arkiston Oulun kaupungin tullikamarin arkistosta löytyi vuonna 1766 aloiteusta lähteneiden ja laivojen luettelosta uutta tietoa. Luettelossa on vuodelta 1767 merkintä, jonka mukaan raahelainen 71 lästin vetoinen laiva Wigilantialähti kapteeni Jacob Norinin ohjaamana 18. heinäkuuta kohti Marseillea.

Wigilantia oli aivan outo alus, en ollut kuullut nimeänsä aiemmin tai törmännyt siihen missään arkistoissa jne. Samoin tuo kapteenin nimi oli outo, ”ei-raahelainen”. Wigilantia on mitä ilmeisimmin sittenkin oululaisomisteinen paatti, joka jollain ilveellä oli raahelaisten käytössä, kenties liisattu oululaisilta

P.W.Snellmanin luetteloiden perusteella saa käsityksen, että alus olisikin oululainen. Wigilantiasta ei löydy Raahen aineistosta mitään muita merkintöjä eikä kapteeni Norinia löydy Raahen kirkonkirjoista. Juutinrauman tullin asia-kirjojen mukaan Jacob Norin purjehti uransa aikana pääosin Tukholmasta. Wigilantian päällikkyys oli keikkaluontoinen pesti. Asia selvinnee joskus…

Seuraavana vuonna 1768 tullikamarin kirjoissa on niin ikään kolme alusta. Yksi niistä on raahelainen 74:n lästin vetoinen Hoppet. Tullikamarin luettelosta löytyvän Hoppet-alusta koskevan merkinnän myötä voimme aikaistaa tähänastista tietoa Raahessa rakennetun, raahelaisten omistaman laivan purjehduksen Välimerelle kahdella vuodella, jee! Hoppet on ensimmäinen varmasti Raahessa rakennettu Tanskan salmesta Välimerelle purjehtinut alus, josta on tietoja myös historiankirjoituksissa.

SIIS MUISTAKAA! Raahelaiset seelasivat takuuvarmasti Raahessa rakennetulla, raahelaisomisteisella paatilla Välimerelle jo vuonna 1768 eikä suinkaan 1770. Paatti oli se sama snaupriki Hoppet. Hyvä nimi tienavaajalle Hoppet eli Toivo.

Paljonkohan virheitä ja lapsuksia sitä on itse jo kerennyt tässä kolmenkymmenen vuoden aikana levitellä? Suon riemumielin sen oikaisemisen ilon heille, jotka toteavat jorinani ja horinani vaihtoehtoisiksi faktoiksi.

nimim. toukokuussa 1987 kesätöissä Pakkiksella aloittanut

*RTH = Raahen tienoon historia.