Mahtavaa, että pystyit pitämään kiinni haaveestasi Sofia!

Olisikohan tuore vapaaherratar arvannut, että hääpäivänään 14.2.1843 perustama köyhäin tyttöin skoulu olisi olemassa, toki muuntuneena, vielä 180 vuotta käynnistymisensä jälkeen? Eppäilen ettei arvannut.

Koulun tarinahan on kaikille tuttu (pieni kertaus, sillä repetitio est Mater studiorum): Komerssi Franzénin tytär Sofia oli jo pienenä tyttönä päättänyt käyttää äidinperintönsä köyhien tyttöjen koulun perustamiseen. Sofian äiti Johanna Lang oli kuollut 30-vuotiaana tytön olleessa kymmenen ikäinen. Isä ei aatokselle lämmennyt ja muutkin sitä vähän kummeksuivat. Koulun perustaminen ei ollut pelkästään Sofian halusta kiinni. Tuohon aikaan nimittäin naimattoman tyttären omaisuus oli ikään kuin isän plakkarissa ja naimisiin mennessä päätösvalta rahnasta siirtyi aviomiehelle. 

Tuon erinomaisen ja radikaalinkin kouluajatuksen laajasydäminen Sofia oli olletikin saanut vertaillessaan oman säätynsä tyttöjen ja kaupungin muiden tyttöjen mahdollisuutta kouluopetukseen ja yleensäkin tulevaisuuden suunnitelmiin tai tulevaisuuden turvaamiseen. 

Franzéninkin huushollissa oli erinäisiä piikoja ja palvelustyttöjä, joiden elämä oli aivan toisenlaista kuin Sofian ja hänen sisarustensa. Sofian kerrotaan olleen kovin huolestunut köyhästä kansanosasta ja erityisesti tytöistä, olemattomine vaihtoehtoineen. Sofia itse oli käynyt paikallista mamsellikoulua, perheessä oli ollut myös kotiopettajatar ja bonuksena hän oli oleskellut pitkiäkin aikoja setänsä runoilijapiispa Frans Mikael Franzénin luona Ruotsissa. Sofialla oli ollut erinomaiset mahdollisuudet oppiin ja sivistykseen.

Köyhien tyttöjen asioita parantaakseen Sofia siis päätti perustaa koulun. Isä-komerssi ei millään antanut perintörahoja moiseen tuhlata. No, Sofia päätti, että menee sitten isona naimisiin vain semmoisen tyypin kanssa, joka antaa käyttää (ne Sofian omat) äidin perintörahat köyhien tyttöjen koulun perustamiseen Raahelaiset kyllä taivastelivat, että ”taitaapa jäähä Ranseenin mamselli vanahaksi piiaksi, ikkääki on jo hyvästi päälle kahenkymmenen”. Mutta tadaa! Kaikeksi onneksi tänne Raaheen tuli jostain syystä vierailulle vapaaherra Georg Henrik Lybecker, joka ilmeisesti kortteerasi Fredrik Soveliuksen talossa. Korkian vieraan kunniaksi järkättiin Soveliuksella baalit, joihin pääsi livahtamaan myös Amor-veitikka. Kuulemma yhdellä ainoalla katseella niin Sofian kuin Georg Henrikinkin tulevaisuus oli sinetöity.

Tarinan mukaan häiden lähestyessä rakastunutta Sofiaa hirvitti pystyykö olemaan jämynä kouluhankkeensa kanssa, jos GeeHoo panneekin hanttiin kouluasiassa. Kaikeksi onneksi ylkä sanoi, että tahtosi on lakini ja niin koulun perustamisasiakirja allekirjoitettiin heidän hääpäivänään. Tuolloin 14. helmikuuta 1843 vietettiin kaksoishäitä. Silloin vihittiin myös sisko Helene ja lääninkamreeri, kollegiasessori Carl Gustaf Bergbom.

Erinomaisen kaunosieluisen koulun perustamislahjakirjan mukaan ”jokaisen ylevämielisen ihmisen pyrkimysten päämääränä tulisi olla nuorten ohjaaminen jumalanpelkoon ja hyveisiin sekä opetuksen antaminen sellaisissa taidoissa, joiden kautta he tulevaisuudessa voivat saada säätynsä ja yhteiskunnallisen asemansa mukaisen toimeentulon ja siten välttyä joutumasta sellaisten paheiden ja rikosten uhriksi, jotka usein johtuvat oppimattomuudesta ja puutteista, eikä minun rakkaalla kotiseudullani vielä ole opetuslaitosta, jossa väestön köyhemmän osan tyttölapset voisivat saada mainitunlaista opetusta, olen minä – aikeissa koettaa kykyjeni ja varojeni mukaan poistaa tätä puutetta ja saatuani siihen puolisoni suostumuksen – päättänyt tehdä seuraavan lahjoituksen”. 

Koulussa annettiin opetusta uskonnossa, laskennossa, kirjoituksessa ja sellaisissa naisten käsitöissä, ”jotka ylimalkaan edistävät köyhemmän kansanluokan toimeentuloa”. Ihan niin kuin tuoteselosteessa, tässäkin on tärkein ainesosa ensin, uskonto. Oli tarkoitus, että tytöt kasvatettaisiin pysymään erinomaisen visusti kaidalla tiellä. Kouluun otettiin etenkin orvoiksi jääneitä ja yhdestä perheestä vain yksi tyttö kerrallaan. Sofia oli siinäkin mielessä todella viisas, että määräsi koulun opettajattariksi oppilaitten kanssa samasta yhteiskuntaluokasta tulevat merimies Lindmanin tyttäret eikä ketään mahdollisesti vajavaisesti suomea/raahea puhuvaa ruotsalaismamsellia. Noista Lindmanin tytöistä ja Sofiastakin löytyy useampikin maininta Museuumiblogin jutuissa.

Sofia-paran vapaaherrattaren elo jäi lyhyeksi. Hän kuoli 30-vuotiaana äitinsä tavoin, neljännen lapsen synnytykseen 27.6.1847.

Häitään yhtä aikaa Sofian kanssa tanssinut Helene lahjoitti miehineen koululle 1850-luvulla oman talon. Kyseinen rakennus oli lahjoitusta ennen ollut Karl Gustaf Bergbomin naimattomien sisarusten käytössä.  Mutta eipä asiasta tämän enempää kuin että hurraa ja jihuu Sofialle radikaaleine ajatuksineen!

No pikkuisen on vielä jatkettava. Fredrika Runeberg perusti Porvoon naisyhdistyksen kanssa koulun varattomille tytöille vuonna 1847. Melkein tekisi mieli lyödä vetoa, että Fredrika oli kuullut serkkunsa (äidin veljen poika) vaimon siskon Raaheen perustamasta koulusta ja matkinut, eikäku ikään kuin tarttunut haasteeseen.