Pelikorteilla lisätienestiä
Turmiollisesta kortinpelluusta koitui monenlaista vahinkoa myös 1900-luvun alun Raahessa. Satama ja sahat tarjosivat töitä monille kausityöläisille, joilla saattoi toisinaan olla helpommat rahat mielessä. Vuosisadan alun sanomalehdissä oli tuon tuostakin uutisia aiheesta. Kortinpeluu saattoi aiheuttaa ihan samanlaista peliriippuvuutta kuin nykyajan ”yksikätiset rosvotkin.” Omien palkkarahojen lisäksi saattoi menettää omaisuuttaan taskukellosta aina taloon asti.
Syyskuussa 1904 sanomalehti Raahen Lehti uutisoi seuraavaa: 22.9.1904. Oiwallinen ammatti on tosiaankin tuo kortinlyöjän ammatti. Olemme olleet tilaisuudessa saamaan tietää, että tuon ammatin harjoittajia tämänkin kesän kuluessa on Lapaluodon työmiesten joukossa ollut moniaita. Eräskin heistä on pienimpänä päiwän tulona ansainnut 10 mk, suurimpana noin 80á100 mk, tietysti omien sanojensa mukaan. Ei kuulu tarwitsewan olla kowinkaan owelan luontoinen, kun woi wäkijuomiin ja korttipeliin taipuwan työmiehen paljastaa putipuhtaaksi. Ja sellaista puhdistustyötä kuuluu olleen wiljalti Lapaluodon metsissä, jätkäjoukkojen keskuudessa, ja se ”ammatti” kuuluu olewan muuallakin, missä työwäestöä on runsaammin, kaikista tuottawinta.
Jotta pystyisimme suhteuttamaan tuota vilunkipelillä ansaitun tienestin määrää oikeisiin mittasuhteisiin, niin tässä Rahamuseon Rahanarvonlaskurin antamia lukemia. Laskurin mukaan vuonna 1904 työmiehen tuntipalkka oli 0,32 markkaa (vuonna 2023 se on 17,39€). Puolen kilon voipaketti maksoi tuolloin hippusen päälle markan, nykyään n. kolme euroa. Korttia läiskimällä tienattu kymppi olisi työtä tekemällä vaatinut useamman päivän työrupeaman. Nyt kannatta muistaa, että vielä tuolloin työpäivät olivat pitempiä kuin 8 tuntia. Itse kukanenkin voi laskea, minkälaisia tuntimääriä nuo hulppeat 80 tai 100 markkaa olisivat vaatineet. Arvoisa museuumiblogin lukija voi myös huvituksekseen kalkuloida vastaavien summien kääntymistä nykyrahaksi ja -työajaksi.
Paikallislehden uutinen oli kuitenkin herättänyt närkästystä ja sitä väitettiin perättömäksi. Toimittaja oli saanut kirjoituksestaan ”isällisiä muistutuksia” Lapaluodon järjestyksenvalvojalta. 27.9.1904 Kortinlyönti Lapaluodossa sekä metsikössä siellä. Tämän lehden 106 numerossa löytyi uutinen jossa kerrotiin miten tuottawaa ammattia joillekin on korttipeli mainituilla paikoilla ollut. Kuten tuosta uutisesta selwiää, kerrotaan siinä asioista ”kuulon mukaan”. Nyt on Lapaluodon järjestyksen walwoja käynyt puheena olevan uutisen julkisuuteen tuojalle antamassa isällisiä muistutuksia, samalla ilmoittaen että se semmoisenaan onkin perätön. Korttipeliä ei hän näet sano tawanneensa kuin kaksi kertaa sanotussa piirissään, waikka onkin uutteraan liikkunut toimialueellaan, niin metsissä kuin muuallakin. Sangen iloista onkin että niin on asianlaita. Ja kun useat muutkin tietäwät että elämä työwäestön keskuudessa Lapaluodossa on kuluneen kesän aikana ollut paljon siiwompaa edellisiin kesiin werraten, olkoon tämä mainitun järjestyksenwalwojan kunniaksi mainittuna. Mutta sanottua uutista emme sentään woi peruuttaa, ainoastaan sanat: ”Lapaluodossa ja metsissä siellä” woipi muuttaa kuuluwaksi: Raahessa ja sen läheisyydessä, sillä kortinlyöntiä, omana tietonamme puhuaksemme, tällä paikkakunnalla sekä Lapaluodon että muunkin työwäestön keskuudessa harjoitetaan, jopa tosiaankin oikein ”rahan päältä” niin että 106 numerossa ollut uutinen, siitä mainittuihin ”päivätuloihin” nähden woipi olla oikea. Että poliisi niin Lapaluodossa kuin muuallakin näitä siweellistä elämää loukkaawia tapoja ehkäisee, samaten kuin muitakin rikoksia, on luonnollista, mutta yhtä luonnollista on myöskin ettei sellaisia poliisin silmäin edessä ja tieten harjoitetakaan, waan niin salassa kuin suinkin mahdollista. Kaikista wähemmin sellaiset ammatti-pelurit, joista usein mainitussa uutisessa oli puhe, esiintyvät toimessaan niin että järjestyksen walwojan kimppuunsa saisiwat. Suurkaupunkien siweellisyyspoliisilla meidänkin maassamme olisi noista rikoksen ilmisaamis-waikeuksista paljon kerrottawaa, sillä tuiki harwoin tapahtuu että ”uhkapelistä” joksi rikoslaki ”rahan päältä” pelaamista nimittää, sen harjoittaja rangaistaan, waikka noita rikoksia niin siwistyneitten kuin siwistymättömienkin keskuudessa äärettömän paljon tapahtuu.
Samaisen paikallislehden syyskuun alkupäivien numerossa Rossanderin Paperikauppa mainosti myyvänsä ”Paraita Pelikorttia läpinäkymättömiä, pestäviä ja halkeamattomia.” Aivan selvästi mitä sopivimpia myös kovaan käyttöön
