Musikantit kiertueella – entis-Raahen musiikkielämyksistä

1840-luvulla Raahessa vieraili hannoverilaisen musiikkitirehtööri Carl Otto Meyerin musisoiva perhe sulosointuineen. Museon arkistossa on ohjelmalehtinen, jonka otsikossa lukee ”En Musikalisk Soiree” ja siinä on lueteltu illan aikana esitettävät kappaleet. Suaree pidettiin Girsénin salongissa nykyisellä Kauppakadulla. Seurueeseen kuului viulua soitavan isä-Meyerin lisäksi huilistirouva sekä neljä ottolasta, jotka kaikki esiintyivät illan aikana. Meyerin ohjelmistossa oli sen ajan kevyttä klassista sekä parit ooppera-aariat. Illan huipennuksena espanjalainen kansantanssi asianmukaisessa kostyymissä. 

Pillimiekkosia, laulajoita ja hurmaava harpisti

Sanomalehti Suometar joulukuussa 1856 ”Raahen kaupungissa 14.p. viime syyskuuta sunnuntaina oli väki suuressa puuhassa. Kello 6 j.p.p. nähtiin kirkkoomme menevän koko joukko outoja miehiä soittokalut käsissä. Kirkon ovelle tultua näki rahvas kaupunkimme palovartijat seisovan rautaristit käsissänsä, estämässä kirkkoon menemästä sinne pyrkiviä, joilla ei ollut pääsylappua, joita eräs vanhempi vaimoihminen siinä möi... –Ulkopuolella seisova rahvas kuunteli kummastellen erikummaista soittoa kirkossa, kysyen: ”mitä pillimiekkosia ne ovat? Onko niillä korkean konsistoriumin lupaa tähän meteliin herranhuoneessa? Eikös kallis Vapahtajamme ole sanonut ”Minun huoneeni on rukoushuone, mutta te olette sen tehneet ryöväritten luolaksi ”jne.

Saatiin tietää, että soittajat olivat vanhoja Ruotsin sotamusikantteja. Arveltiin, eiköhän omassa maassa löydy vanhoja semmoisia, joita myös tarvitsisi auttaa? Ja eikö kaupungista löytynyt huoneita, kuin kirkko näille piti avata? – Vastatkoon viisaammat!” Nimimerkki H-s-a

Ruotsista kävi muitakin musikantteja. Mm. ruotsalaisia kansallisia laulajoita useamman kerran. Olivat pitäneet laulantoja myös Englannin kuningattaren tykönä. Esiintyivät Ruotsin eri maakuntien kansallispuvuissa.

OWS 2.4.1870 taidetta rakastavalla yleisöllä oli … taas tilaisuutta ihmetellä laulun jumalallista lahjaa. Vanhat tuttavat Ruotsinmaalta, nuo vanhemmat kansallislaulajat, vierailivat meillä. He eivät tarvitse meidän arvosteluamme, ei ylistystämme; he ovat jo ennestään tunnetut Suomenmaassa, ja me onnittelemme niitä paikkakuntia, joita he nyt aljetulla taidematkallansa tulevat ihastuttelemaan. – Eilen 1 pnä t.k. antoivat kansallislaulajat konsertin Braahen kaupun-gissa, josta he rientävät eteenpäin. Onnea matkoillensa ja kerrostu-koon käyntinsä meillä kaukaisiin aikoihin asti!

Harpisti Adolf Sjöden hurmasi kuulijat soitollaan myös Raahessa. Lehtitietojen perusteella hän kävi turneella Suomessa vuonna 1875. Turun soitannosta raportoitiin mm. näin: teaterihuoneesemme ei mahtunut se väenpaljous, joka halusi päästä ihailemaan täälläkin maineensa takia tunnetun harpunsoittajanherra Sjödenin outoa taidetta. Jos harpun surulliset, valittavat säveleet jo tämän omaisuutensa vuoksi lumoavat suomalaisten mieliä, niin ei ole ihmettelemistä, että niiden vaikutus on vastustamaton, kun suuri taiteilijakyky niitä synnyttää. Sjöden myi myös fanikuvia, joita erityisesti naispuoliset kuulijat ostivat.

Huom: instrumentaalikonsertti: soitelma, soittajaiset, vokaalimusiikki: laulanto, laulajaiset.

Oopperalaulajattaria

Oululaisen kultasepän tytär, Pariisissa opiskellut Emma Strömmer kävi konsertoimassa täällä. Emmasta tuli sittemmin rouva Achté. Raahelaisten suosikki oli melkein raahelaiseksi kiertyvä Ida Basilier Ida oli syntynyt Pidisjärvellä eli Nivalassa, perhe asui Kalajoella, Ida kävi koulunsa Oulussa. Raahessa on asunut Basilier-nimisiä 1700-luvulla. Idalla oli ihmeellinen koloratuurisopraano. ”Hänen heleä, paraimmassa koulussa kehitetty sopraniäänensä ja raitis, vilkasluontoinen laulutapansa olivat omansa tuottamaan hänelle kriitillisemmänkin yleisön suosion”. 

Ida antoi laulajaiset täällä syyskuussa 1875 Ina Forsténin kanssa. Ida kävi seuraavana vuonna Euroopassa ja niitti mainetta Rosinana Sevillan parranajajassa. Lyypekkiläinen sanomalehti hehkutti: …Ei vielä koskaan ennen ole nähty moista kukkasvihkojen ja seppeleitten sadetta, kuin siellä oli tämän etevän laulajan kunniaksi. Neiti B. on varsinkin soittimelliseen mestaruuteen asti harjoitetun ja täydellisen liverrystaitonsa kautta etevimpäin kilvoittelijainsa vertainen, ja mitä tähän taitoon tulee, ei hänen tarvitse peljätä kilpailua tähtien tähden, Adelina Pattin kanssa. Adelina Patti oli aikakauden superstara oopperamaailmassa.

Ida avioitui norjalaisen hra Magelsenin kanssa. Liehui maailmalla, mutta kävi säännöllisesti kotimaassaan ja -konnuillaan. Syksyllä 1889 Raahessa. … Suosittu laulajattaremme herätti nytkin sointuisalla laulullansa innokasta mieltymystä. Etenkin oli kuulijoitten mieltymys suuri muutamia suomalaisia kansanlauluja laulettaessa. Väkeä oli laulajaisiin saapunut noin satamäärä.

Suomalaisen oopperan laulajatar Lydia Lagus oli marraskuussa 1880 matkalla Ouluun konsertoimaan, yöpyi Saloisten pappilassa ja tiedusteli pappilan emännältä Carolla Borgilta, kannattaiskos pitää konsertti myös Raahessa. Asiaa tuli pohtimaan myös pappilan tytär Rosa Soveliuskin kaupungista asti. Päädyttiin siihen, ettei hankkeeseen kannata ryhtyä, kustannukset tilasta, valoista ja pianosta olisivat liian korkeat verrattuna yleisömäärään, sillä se jäisi takuulla pieneksi, sillä Lagus lauloi suomen kielellä. Raahen maksukykyinen yleisö oli tuolloin vielä sangen ruotsinkielismielistä.  

Monipuolista tarjontaa ja viiltävää analyysiä

1890-luvun loppu ja 1900-luvun alkuvuodet ovatkin konserttien suhteen varsin vilkasta aikaa. Raahessa kävi niin uraansa aloittelevia taiteilijoita kuin jo kokeneempiakin. Tuota kokeneempaa sorttia oli 1890-luvun lopulla useamman kerran konsertoinut pariskunta Ida ja Karl Ekman. Ida oli 1900-luvun alun parhaimpia suomalaisia liedlaulajia. Karl oli aikansa huomattavimpia konserttipianisteja, toimi myös kapellimestarina. Ekmanit tekivät kiertueita Skandinaviassa ja Espanjassa ja Portugalissa. 

Tammikuussa 1897 kuultiin kajaanilaissyntyistä Adolf Akilles Ockenströmiä. Konserttiin oli kerääntynyt …raatihuoneen salin täydeltä kuulioita, jotka mieltymyksellä seurasivat kantelon surunvoittoisia säveliä. Hra O:nin kanteleessa on kirkas ja jotenkin miellyttävä ääni. Vahvuuttakin siinä on tarpeen vaatiessa niin että melkein salin täyttää. Yleisö palkitsi jokaisen numeron vilkkailla kättentaputuksilla. Potpourin suomalaisista kansanlauluista sai konsertinantaja soittaa uudelleen.   Ulkomaillakin konsertoinut herra Ockenström oli sokea.

Uransa alkutaipaleella olevia olivat huhtikuussa 1898 käyneet neidit Annie Nyberg ja Lina Baltscheffsky. Konsertti Raatihuoneen salissa. Arvostelijan mukaan oli vähänpuoleisesti väkeä, n. 70-80 vaan. Ohjelma oli lauluihin nähden vaatimaton, kuten sopiikin vasta alkavalle, jonka äänivarat vielä ovat pienet. Näistä pienistä lauluistaan esitti neiti B. useat, esim. Merikannon ”Miksi laulan” ja pari ohjelman yli laulamaansa pätkää, aika sievästi. Neiti B:llä näyttää olevan taipumusta, paremmin koloratuurialalle ja iloisten laulujen esitykseen kuin syvällisten, tieteellisten sävellyksien tulkitsemiseen… Neiti N. soitti kaksi soolonumeroa pianolla. Niin vasta-alkavalle pianistille olivat hänen kappaleensa liian vaikeat ja tuli liikanainen ponnistus ja kuumeentapainen kiire näkyviin varsinkin… Chopinin Scherzossa, jossa hän ei onnistunut nopeimmissa juoksutuksissa saamaan kuuluviin kaikkia ääniä, joten syntyi pieniä epäselvyyksiä. Lisztin Rigoletto-fantasian, niin vaikea kuin se onkin teknillisessä suhteessa, soitti neiti N. kuitenkin jotenkin ansiokkaasti näyttäen siten päässeensä jotenkin pitkälle tekniigissä. Yleisö oli konserttiin erittäin tyytyväinen. Suosionosoitukset olivat moninkertaiset.

Kuukauden päästä tänne saapui ruotsalainen mieskvartetti. Raahen Lehti kertoi konsertista näin: 

Ruotsalaisten kvartettilaulajain konserttiin, joka vihdoin monen lykkäyksen jälkeen pidettiin viime perjantaina, oli keräytynyt vähän puoleisesti yleisöä. Ohjelma sisälsi paraasta päästä hyvin tavallisia ja jokapäiväisiä kvartetteja, eikä niiden esitys enempää kuin laulajien äänivaratkaan olleet sellaisia, jota oikeastaan voisi konserttisalissa tarjota yleisölle. Melkein kaikissa pitkäveteisissä lauluissa oli huomattavissa epäpuhtautta suuremmassa ja pienemmässä määrässä. Bellmanin laulut olivat koko ohjelmassa ainoat, jotka puhtauden ja nyanseerauksen suhteen johonkin kelpasivat. Ne laulettiin oikein ”Ehta ruotsalaisesti” ja samalla mahdollisimman realistisesti.

Puhallinmusiikkia kuultiin myös noiden alkupään pillimiekkosten jälkeen.

RaLe 28.3.1900 Harvinaista paikkakunnallamme. Torvisoittoa saatiin Raahessa taas pitkästä ajasta kuulla viime lauantaina ja sunnuntaina. Täkäläisen seurahuoneen isännän toimesta antoi Oulun pataljoonan septetti konsertteja seurahuoneella viime lauantai- ja sunnuntai-iltoina. Väkeä lauantain konsertissa oli joltisestikin. Samalla näytettiin kinematografikuvia…sunnuntain konserteissa ei sitä vastoin ollut kuin kymmenkunta henkilöä.

RaLe 5.11.1903 Taas on suurenmoinen konsertti luvassa… Onhan hyvä torvimusiikki sellaista, jota vähemmän musikaalinenkin ymmärtää, mutta samalla sellaista, jota kelpaa kuunnella kenen 

tahansa. Ja kun torvisoitto on sitten vielä lisäksi sellaista, kun hra Apostolin soittokunta tarjoo: täydellisyyden huipun saavuttanut, niin saa siitä todella nauttia.

Maailmalla opiskelleita ja menestyneitä virtuooseja

Pianisti Edvard Fazer vieraili täällä mm. maailmankuulun viulutaiteilija Charles Gregorowitschin kanssa. Fazer ryhtyi sittemmin impressaariksi eli järjesti konserttikiertueita muusikoille. Fazerin toimistoa raahelaiset saivat kiittää ällistyttävän korkeatasoisista konserteista. Toki paikallislehdessä valitellaan välillä, että konsertteja on niin tiuhaan, että kuulijoitten innostus ja rahat loppuu. Mutta Fazer järjesti monia, monia kymmeniä konsertteja 1900-luvun alkupuolella. 

Vakiokävijöitä olivat mm. oopperalaulaja Abraham Ojanperä ja Oskar Merikanto, ”suomalaisista suomalaisimmat taitelijamme.” Salit olivat yleensä täynnä. Erään konsertin arviossa kerrottiin, että yskäkään ei haitannut herra Ojanperän laulua, vaan hänen sointuva, suuri äänensä tuli kuulemma täysin esille ja hra Merikannon etevästä piaanoonsoitosta päästiin selvään käsitykseen soittokoneen puutteellisuuksista huolimatta. Monissa konserttiarvioissa esityspaikkaa, RPKKn/raatihuoneen sali, arvostellaan liiasta kaiusta jne ja soittokonetta haukutaan ”sillä pelotetaan pian kaikki taiteilijat pois kaupungistamme.”

Vakiokävijöitä olivat myös Eino Rautavaara ja Selim Palmgren. Syksyllä 1903 lehti kertoo mm. näin herra Palmgren…oli etevä pianisti, jolla ei ole ainoastaan pitkälle kehittynyt tekniikki, vaan myöskin hieno musikaalinen aisti, sanalla sanoen sangen täysi taiteilija, joka osaa painaa oman persoonallisuutensa esittämiinsä kappaleisiin. Herra Rautavaaran ääni oli paljon vahvistunut ja pöyvistynyt, varsinki alaregisterissä, ja esitystapakin on jo paljon vapaampaa ja enemmän sisällön mukaista kuin ennen.

Artistit olivat kyllä aivan huippuluokkaa. 20-vuotiaana debytoinut italialainen bassobaritoni Ettore Gandolfi vieraili Raahessa useamman kerran 1900-luvun alussa.  Edellisten lisäksi mm. Maikki ja Armas Järnefelt, maailmankuulu puolalainen pianotaiteilija Joseph Sliwinski, Eino Raitio ja Toivo Kuula.

Marraskuussa 1901 tänne tuli keisarillinen hovioopperalaulaja Hjalmar Frey. Paikallislehti julkaisi pitkän, lähes hurmioituneen arvostelun. Raatihuoneen juhlasalissa oli tungokseen asti yleisöä …Lauluääni yksinään ei ole tarpeeksi tekemään laulajasta mitä hän on tahi, oikeammin sanoen, mitä hänen pitäisi olla. Siihen tarvitaan paljon muuta. Tosin kyllä tarvitaan ääni, mikä tottelee jokaista pienintäkin vaatimusta, mikä sille asetetaan; mutta sitä paitsi vaaditaan pettämättömän hieno korva, laaja, korkealle kehittynyt musikaalinen aisti valppaan älyn yhteydessä ja – ikään kuin kaiken tämän kaikupohjana – erityinen luonteen ominaisuus, mikä lämpiää siitä kauniisti niissä sävelluomissa, joiden tulkitsijana hän on. Sillä ainoastaan se voi lämmittää muita, joka itse on lämmin. Lyhyesti sanoen: Laulajan pitää olla kokonainen persoonallisuus ja taiteellinen semmoinen.

… huolimatta pitkällisestä toiminnastaan ulkomailla, ei ollut muuttunut värittömäksi kosmopoliitiksi, vaan Hj. Frey yhä vielä on ”liha meidän lihastamme ja luu meidän luistamme.

Elettiin sortovuosia, suomalaisuus ja suomenmielisyys ja kaikensorttiset kansalliset painotukset näkyvät näissä lehtijutuissa ja ohjelmiston valintojen ruodinnoissa. 

Helmikuussa 1906 tänne oli tulossa pianisti Elli Rängman, joka jo muutama vuosi aiemmin kävi täällä ja mainittiin silloin maamme etevimmäksi nuoreksi pianistiksi. Neiti Rängman oli sittemmin opiskellut ja menestynyt ulkomaillakin. Kaupunkilaisia kannustettiin tulemaan konserttiin

… Tulee olemaan todellinen ilo kuulla tätä nuorta itsenäistä taiteilijatarta, jonka vuoksi jo näin ajoissa suljemme konsertin yleisömme muistoon. Perin köyhässä musiikkielämässämme tulee tilaisuus epäilemättä olemaan virkistävä kosteikko. Mikä lyömätön mainoslause!