Samuli Paulaharju haastatteli vanhoja raahelaisia noin sata vuotta sitten sitä ihanaista Wanha Raahe -teostaan varten. Taannoiset merikarhut kertoivat seelauksistaan maailman merillä ja naisenpuolet elämästään täällä maissa. Muisteluksissa vilahtaa muutamaan otteeseen paikka nimeltään Ustinja. Asiayhteyksistä kävi ilmi, että se oli jossain Välimeren/Turkin suunnalla. Museotantti muisti törmänneensä tuohon kiehtovaan nimeen muuallakin, peräti kuulleensa sen jossain laulussa. Noin äkkipäätään eli karttakirjasta ja googlesta tuon nimisiä paikkoja ei löytynyt. Ustinja-etunimisiä henkilöitä kylläkin. Entisajan joustaviin kirjoitusasuihin tottuneena kokeilin monia eri versioita, tuloksetta. Koskapa Ustinjan etsiminen ei ollut just se tärkein homma, asia jäi muhimaan.

Kuten monesti aiemminkin, asiat ja aatokset rullailevat kuin itsekseen koiran kanssa kävellessä. Takaraivossa alkoi vaivihkainen pohdinta, että mikä se Ustinja-laulu oikein oli? Mieleen tuli, että olen kuullut sen lasna ollessain. Muistan selvästi seisoneeni olohuoneessamme kirjahyllyn vieressä radion ääressä tuota laulua kuunnellessani. Mikä bändi se saattoi olla, Finntrio? Ei kai. Cumulus? No ei kyllä sekään. Mitä muita niitä silloin 1970-luvulla olikaan? Haa, Pihasoittajat! Ja sitten kotona kipin kapin ihmeellisen internetin ääreen ja Pihasoittajien discografiaa selaamaan. Siellähän se oli, Pihasoittajien viimeisellä LP:llä (Kontaten kotia) vuodelta 1975 biisi nimeltään ”Raahelaisen merimieslaulun mukaan”. Aivan verraton ralli, todellista hittipotentiaalia, kuunnelkaa ihimeesä! Nuo Pihasoittajien merimiehet lähtevät Gibraltarin kaupungista kohti Ustinjaa, eli muistelusten luoma kuva sijainnista vahvistui. Ustinjan arvoitus jäi unohduksiin tärkeämpien asioiden alle, mutta laulua esittelin suurella innokkaisuudella kaikille.

Selailinpa tässä eräänä päivänä museolle kulkeutunutta arkistoaineistoa. Pahvilaatikossa oli eräässä kansiossa mm. kopioituina Samuli Paulaharjun haastatteluja. Aloin lueskella niitä ja jouduin haastattelujen vastustamattoman lumovoiman valtaan, kuten aina. Osiossa Vanha merimies muistelee, on mm. 74-vuotiaan Matti Aukusti Orasmaan tarinointia. Yksi muistelo kertoo näin: ”Turkinmaalla on Kustjent, pieni paikka. Olimme siellä lastaamassa nisua. Naiset matkustivat katsomaan meitä. – Mutta me vain laulelimme haalauslauluja…” Kustjent, sehän on melkein kuin Ustinja! Tuota Kustjentiakaan ei löytynyt googlesta eikä käsilläni olevasta karttakirjasta, joka on jostain 1960-luvulta.

Mistähän osaisin lähteä hakemaan tuota mysteeripaikkaa? Vastaus oli lähempänä kuin arvasinkaan. Käden ulottuvilla, etten sanoisi. Miten en ollut sitä aiemmin hoksannut? Kirjahyllyssäni on Jari Ojalan väitöskirja Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa – Purjemerenkulun kannattavuus ja tuottavuus 1700- ja 1800-luvuilla. (Suosittelen arvoisaa museuumiblogin lukijaa tutustumaan siihenkin). Opuksessa on takana asiasana-, henkilö-, paikkakunta- jnehakemisto. Siellä se oli kustannustehokkuuden ja Kymijoen välissä: Kustendje! Se mainitaan sivulla 188, heti sinne. Alaviitteestä löytyy: ”Käytännössä Mustanmeren viljarahdeissa olleet alukset kuljettivat yleensä Isosta-Britanniasta hiilirahdin Välimerelle ja purjehtivat tämän jälkeen painolastissa johonkin Mustanmeren viljasatamaan (Odessa, Nikolajeff, Taganrok, Sulina, Kustendje)…”

Tämä Kustendje löytyy sitten googlestakin. Se sijaitsee Mustanmeren länsirannikolla, nykyisen Romanian alueella, tunnetaan nimellä Constanta (toisen t-kirjaimen alla ”viukura”, ilmaissee äännettä t+ j, hehheh ). On Euroopan vanhimpia kaupunkeja, perustettu n. v. 600 eaa. Alue kuului Ottomaanien valtakuntaan vuosina 1411-1878 eli oli tosiaan Turkinmaalla silloin, kun raahelaispaatit sieltä nisua eli vehnää hakivat.

Näin ne mysteerit selviävät lähes itsestään, kun ei hättäile. Ensimmäiset Ustinja-urkinnat tein tammikuussa 2025. Kuten niin monesti on tullut täällä museuumiblogissakin todettua, joku ratkaisematta jäänyt kysymys ratkeaa, kun siihen liittyvä tieto tai sen murunen tulee vastaan ihan toisaalla, joskus vuosienkin jälkeen ja palaset loksahtavat paikoilleen. Siksikin tämä historian kanssa hääräily on niin mahtavaa.