Raahe ja kesä, ihana pari!
Sen me raahelaiset ja aika monet muutkin tiedämme. Kesäkuun alussa täällä pistäytyi vierailulla kolmisenkymmentä Pohjalainen rakennusperintö ry:n jäsentä ihastumassa kaupunkiimme. Asiaa edisti huomattavan lämmin sää ja leppeä tuuli. Museotantilla oli ilo olla tuon innokkaan joukkion paikallisoppaana ja vähän -komentelijanakin. Kiintoisissa kohteissa olisi vierähtänyt pitempikin aika, mutta eteenpäin piti rientää. Toivottavasti pikainen vierailu antoi inspiraatioita tulla tänne uudelleen ja ajan kanssa.
Museon toimiston lukuisten mappien joukossa on pari, jotka on nimikoitu tyhjentävästi ”Intressantteja artikkeleita”, niiden sisältöä penkoessa tuli taannoin vastaan seuraava juttu:
Raahesta kesänviettokaupunki
Kun eräs Suomen Matkailijayhdistyksen virkamies tuonnottain kävi täällä Raahessa, hän lausui huomattavan ajatuksen. Hän ihastui kaupunkiimme, sen läheiseen asemaan mereen nähden ja varsinkin niihin näköaloihin, jotka avautuvat Rantakadulta. Ja hänen ajatuksissaan syntyi miellyttävä tulevaisuudenkuva Raahesta: mainio kesänviettokaupunki!
Ajatuksessa on paljon itua. Jokainen kesä on osoittanut, että maassamme on melkoinen puute kesänviettopaikoista. Kaikki täysihoitolat, vaatimattomatkin, ovat kesävieraita täynnä. Miksei Raahesta voisi tulla kesänviettokaupunki? Monet selvät edellytykset siihen ovat olemassa.
Raahelaiset ovat tottuneet saamaan itselleen pientä lisätuloa pitämällä luonaan koululaisia. Nuo koululaisasunnot jäävät kesän ajaksi vapaiksi. Ne voitaisiin – tietenkin niitä asianmukaisesti kohennellen – luovuttaa kesävieraiden käyttöön. Siten muodostuisi pitkä sarja rattoisia asuntoja kesävieraille mieluisassa ympäristössä. Kesävieraat palaisivat tänne kesäisin, kuten palaavat muuttolinnut. Yhteisiä ruokailupaikkoja voitaisiin järjestää – onhan meillä hotelleja, jokin ravintola ja klubi, joka viimemainittu voisi kesän ajaksi avata ovensa muillekin ruokavieraille kuin jäsenille.
Täällä on rauhaa ja täällä on merellistä ilmaa yllin kyllin, väkevää virvoittavaa merellistä ilmaa. Merellekin ja saaristoon pääsee helposti. Kesävieraiden karttuessa voitaisiin tehdä säännöllisiä retkiä merelle. Taskussa voitaisiin pitää juhlia ja sen saunassa tarjoilla oikein merellisiä aterioita. Kyllä täälläkin osataan paistaa varrassiikoja kuten Kukkolankoskella Tornionjokilaaksossa. Viili ja varrassiika – herkkujen herkku!
Saaristossa liikuttaisiin pitkissä moottorivenejonoissa, varsinkin erilaisina erikoisina päivinä, jolloin maakunnan väkeä koottaisiin merta katsomaan. Tuollaisille retkille voitaisiin saada osanottajia kauempaakin.
Kaupunkiin muodostettava torvisoittokunta pitäisi ahkerasti huolta vapaasoitosta kaupungin puistoissa ja erikoistapauksissa saaristossakin. Kaikki kävisi hyvin päinsä, mutta tuota kaikkea johtamassa pitäisi tietenkin olla jonkinmoinen seremoniamestari, jotta jäisi varmuus kaiken tapahtumisesta aikanaan ja yleensä tapahtumisesta.
Kaikkea saa kun yrittää. Yrittämättä ei saa mitään. Eräänä päivänä yllättäisimme ne, jotka haluavat viettää rauhallisen ja rattoisan kesän, pääkaupunginkin lehdissä yhteisilmoituksella, jossa tarjottaisiin kymmenitäin kesäasuntoja kesänviettäjien vuokrattavaksi. Raahe nimeytyisi kesänviettokaupungiksi. Ehken ensiksi hämmästyttäisiin, mutta kun ensimmäiset kesävieraat tänne tulisivat ja kesänsä täällä viettäisivät, niin olenpa varma, että he kertoisivat täältä paljon hyvää kesänviettopaikan puutteessa oleville ystävilleen. Näin päästäisiin oikeille laduille. Toisena kesänä kansainvaellus tänne saisi jo suuremmat mitat. Kuljettaisiin todella sitä aikaa kohti, jolloin Raahe olisi vetävä kesänviettokaupunki laajojen piirien tietoisuudessa.
Haaveilet, veliseni! sanovat tietenkin monet raahelaiset. Käsitän sen. Mutta paljon mahdottomammista on muodostunut mahdollisia. On vain uskallettava yrittää. Ja aivan välttämätöntä on, että kaikissa piireissä Raahessa omaksutaan aate, ja uskotaan, että ajatuksesta on mahdollisuus tehdä tosi.
Mainosaihetta Raahen suosittelemiseksi kesäkaupunkina on paljon. Sitä viisaasti hoidellen ja käyttäen voimme saada laajan huomion kiinnittymään kaupunkiimme. Lahden toiselta puoleltakin voi tänne tulla vieraita. Oleilemaan ja tutustumaan suomalaiseen elämään. Kaupunkimme elämä virkistyisi ja siitä virkeydestä olisi meille kaikille hyötyä.
Tulta vain tappuraan! Kesänviettokaupunki Raahe odottaa vain siksi sukeutumisensa hetkeä.
Aika tuttuja aineksia, vai mitä? Toki eri termein ilmaistuna kuin nykyään. Tämä kehotteleva kolumni vai peräti pakina ilmestyi Raahen Seudussa vuonna 1954, tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten.
Jutun kirjoittaja on nimimerkki Soopankokki, mm. Vaasa-lehden päätoimittajana toiminut Heikki Hyppönen. Suistamolla syntyneen Hyppösen vaimo oli ”umpiraahelainen” Tyyne Kiljunen ja sitä myöten kaupunki oli tullut Soopankokillekin kovin tutuksi.
